Julkisuuden varjopuoli – tappouhkauksia ja perättömiä väitteitä!

Muistan aikanaan paljon julkisuudessa ollessani suhtautuneeni julkisuuteen aluksi jotenkin ylimalkaisesti. Ajattelin naivina, että kaikki julkisuus on hyvästä. Heittelin huumorilla, sama se mitä kirjoitetaan, kunhan nimi muistetaan kirjoittaa oikein.Tyhmästä päästä kärsii koko julkkis. Ei ole pelkästään positiivista julkisuutta. Monen kohdalla se ikäväkseen menee niin, että ensin sinut nostetaan ja sitten sinut lasketaan. Armoa ei tunneta.

Ennen vanhaan julkkikset olivat missejä, ralliajajia, näyttelijöitä tai kuuluisia urheilijoita. He olivat miltein koko kansan sankareita, joita kokoonnuttiin katsomaan turuille ja toreille. Ajat ovat muuttuneet ja niin ovat muuttuneet ihmiset, julkkikset ovat muuttuneet. Sosiaalinen media on tuonut uudenlaisia somejulkkiksia.

Voiko julkisuutta hallita vai onko niin, että kun on antanut julkisuudelle pikkusormen, se vie koko julkkiksen?

Minulta on paljon kyselty, mihin aikanaan katosin julkisuudesta. Mitä tapahtui? Avaan sen nyt teille tässä blogissani, mikä sai minut vähin äänin vetäytymään julkisuudesta vuonna 2013. Olinhan mukana jos jossain. Oli omaa tv-ohjelmaa, olin julkkis BB-talossa, Spalash-kilpailussa, Iholla-sarjassa, Äitiensodassa ja ties missä. Oli lehdessä oma palsta ja naama komeili lehdissä ja kansissa. Olin kutsuttu kekkerivieras. Oli jos jonkun moista vippiä ja hippiä ympärillä. Viina virtasi ja balalaikka soi. Kotona kuitenkin yksinäinen surullinen väsynyt nainen vaikeroi.

Keskustelupalstat olivat pullollaan perättömiä väitteitä

BB-talo oli monella tavalla käänteen tekevä matka elämässäni.Se oli suuri matka itseeni. Sen ymmärsi vasta talosta poistuttuaan. Oli valtava ahdistus. Oli tunne ettei osaa olla ulkomaailmassa. Heräilin öisin, tuijotin seiniä unen pöppörässä ja mietin, onko kotini BB-talossa ja onko seinillä kameroita? Tuli tunne, etten osaa elää. Jos vitutukseen ja häpeään olisi voinut kuolla olisi minulla tällä hetkellä kaksi metriä multaa naaman päällä.Tosi asia oli se, että eniten vitutti kaikki. Enhän ollut yksin julkisuudessa enää, vaan olin vetänyt sinne koko perheeni. Julkisuus ei tunne armoa myöskään perheen jäseniä kohtaan.Netti pursuili vihapuhetta. Oli jos jonkun moista ”faktaa” minusta tai perheestäni. Muistan päivän, kun istuin lukemassa netistä kaiken, mitä minusta ja meistä oli kirjoitettu.

Tässä muutama esimerkki:

”Tollasen naisen ei olisi koskaan pitänyt saada lapsia.”

”Olisi pitänyt jäädä nuokin äpärät syntymättä,käytetään verorahoja tuollaiseen pohja sakkaan.”

”Claudia on ollut ennen mies,sillä on ollut munat.”

”Toi ämmä näyttää ihan transulta,tappaisin ton ämmän jos näkisin ja paljon muuta.Oma vika miks oot sika…”

Poliisit eivät ottaneet todesta tappouhkauksia

Marssin heikkona hetkenä nipun netistä printattuja uhkauksia ja vihapuhetta kädessäni poliisin pakeille.Itkin koko matkan pahaa oloani ,kuinka tässä on päässyt käymään näin. Poliisi otti nipun käteensä ja kysyi ,että mitäs asia koskee? No näitä kirjoituksia. Niissä loukataan monella tavalla minua ja lapsiani. Kuten joku uhkaa tappaa minut ja väittää, että olen ollut vankilassa, myyn itseäni ja olen entinen mies. Poliisi selasi hetken papereita ja tokaisi sarkastisella äänellä. Kuuleppas ei meidän resurssit riitä tällaiseen.Jos sinua häiritsee nämä ole yhteydessä sivustojen ylläpitäjiin. Pyydä poistamaan kirjoitukset. Eli aivan turhaan kävin haaskaamassa poliisisedän aikaa ja omaani.

Kotiin päästyäni rojahdin lattialle.Ajattelin ,etten nouse tästä koskaan. Kirsikkana kakun päällä ekaluokkalainen poikani tulee kotiin alahuuli väpättäen, kysyen äiti joudutko vankilaan?Mitä sinä kysyit?Joudutko vankilaan, kun meidän koulussa lälläteltiin, että sun äitis joutuu vankilaan ja iltapäiväkerhon tätikin uteli asiasta. On kuulemma jonkun lehden kannessa näin kirjoitettu! WHAAAT!

Juoksen ovesta ulos shokissa lähimpään kauppaan lehtihyllylle. Näen lehden kannen jossa todellakin on teksti Claudia Eve vankeus uhkaa. Juttu juontaa juurensa asiaan, missä ex-mieheni halusi avata firman minun nimiini, kun hän ei voinut omiin nimiinsä sitä tehdä. Aikaisempien sotkujensa takia. Firma myi ohjelmapalveluja ja erään 80-luvulla suuressa suosiossa olevan bändin keikkoja.

Niin kun oikeudessakin pystyttiin todentamaan, että en ollut soittanut kyseisessä bändissä yhtään keikkaa saatika laulanut (tällä äänellä ei paljon laulella, muuta kun suihkussa ja sieläkin vaan jos on yksin kotona). Nimi vastuullisena sain kuitenkin tuomion ehdollista vankeutta 6 kk sekä kunnian saada kaikki firman velat maksettavakseni.

Vaihdoin nimeni ja poistin somekanavani

Erään lehden päätoimittaja soitti minulle ja ehdotti, että tekisimme korjausjutun toisen lehden kansijuttuun. Ei minua mikään vankeus uhkaa. Sakkoja tai pahimmassa tapauksessa parin kk ehdollinen vankeus. Raflaafat jutut myy. Ajattelin ,että haluan korjata tuon jutun ja väitteen. Sovimme toimittajan kanssa, että kirjoitamme selventävän asia jutun jossa kerromme faktat. Ennen haastattelua kirjoitin päätoimittajalle saatuani etiäisen, jos ovat viemässä minua vankilan porteille nojailemaan, en ole tulossa. Ei kuulunut vastausta. Olin meikissä ja kampaajalla, kun kuvaaja ja toimittaja ilmaantuivat paikalle. Molemmat olivat hyvin vaivaantuneen näköisiä. Kysyin,että mitä?Mikä on?Samaan aikaan päätoimittaja soittaa puhelimeeni ja sanoi, kyllä te menette Sörkän vankilan eteen ottamaan kuvat. Sanoin etten todellakaan ole menossa. Päätoimittaja sanoi, ettei sitten juttua tehdä. Sanoin ,että helvetin hyvä. Tämä oli tässä. Minun elämäni julkisuudessa päättyy tähän. Käännyin kannoillani ja juoksin kotiin. Vaihdoin puhelinumeroni, poistin sähköpostini, Facebookin, Instagramin ja muutin nimeni .Otin syntymänimeni Pian käyttöön, sukunimekseni muutin Polviander, joka on äitini tyttönimi. Minusta tuli yhdessä yössä Pia Polviander. Uusi nimi ja uusi elämä oli ajatukseni.

Rahattomana kriisimajoituksessa

Alkoi 6 vuotta kestänyt nälkäsota. Oli päiviä, ettei jääkaapissa ollut kuin valo ja siinäkin hampaanjäljet. Leivän päällä ei ollut kuin ylähuuli. Se jos joku opetti olemaan elämän pienistä asioista kiitollinen, kun asui kriisimajoituksessa viiden pojan kanssa pienessä kaksiossa. Oli sentään katto pään päällä ja lämmin. Ilman rahaa olemme kaikki rikkaita. Meillä oli toisemme ja rakkaus. Suuri matka itseeni. Masennuksia, terapiaa ja pelkoa.

Ilokseni voin todeta tuon kaiken kokemani jälkeen, että olen ehjäksi särkynyt, onnellisempi ja tasapainoisempi, kun koskaan aiemmin elämässäni. Olen tutkinut itseni ja tutkimusmatka itseeni on loppu elämäni projekti.

Nyt vuosien hiljaiselon jälkeen. Lasten ollessa jo omillaan, lukuunottamatta kohta 15-vuotiasta teiniä. On aikaa itselle ja omille projekteille.

Opiskelen sosiaali- ja terveysalaa. Saan ilokseni kirjoittaa ja politiikka on imaissut minut syövereihinsä. Haluan olla osana vaikuttamassa siihen, että Suomi on turvallinen ja hyvä maa elää.J ossa ihmisen perusoikeus on oma koti, lämmin ruoka ja paikka missä vanhukset saavat inhimillistä hyvää hoitoa elämänsä viimeisinä vuosina.Olemme sen velkaa heille ja meille. Koko yhteiskunnalle.

Eikä sitä koskaan tiedä, mistä sitä itsensä löytää. Onko se vielä seniorina Big Brotherissa? Olenko oman elämäni sohvapeuna tai kuvaanko vielä Iholla sarjaan itseäni vai olenko kenties kameran toisella puolella työskentelemässä?

Only God knows!