Tekevälle sattuu

Olin eilen aamulla menossa kiireellä Tapiolaan pankkiin. Kirjoitin Google mapsiin Op Tapiola. Kurvaan osoitteeseen, minkä mapsi oli valinnut. Ajelin ensin kymmenen minuuttia etsien parkkipaikkaa. Vihdosta viimein löysin paikan. Juoksen pää kolmantena jalkana pankkiin. Minulla on aika tänne!Yrityspuolella vai?Ei kun ihan tavallisen taatelintallaajan pankkiasiaa. Olet väärässä paikassa Google ikävä kyllä ohjaa kaikki suoraan tänne, eikä siinä lue yrityspuoli,virkailija toteaa.

Aa okei!Juoksen autoon korot lyöden kipinää ja kurvaan oikeaan osoitteeseen.

Siinä sitten parkkilippua pikaisesti ostamaan. Ei helvetti! Tähän ei käy, kun kolikot ja joku appi. Mistä minä nyt sen apin tähän hätään revin, kun mun lähinäkö on +3 ja en nää kissaa pienempää tekstiä ilman laseja.

Näen parkkipaikan toisessa päässä mustiin pukeutuneen parkkipirkon vihko kädessään, avainnippu vyöllä ja musta sivulaukku asusteena. Huudan naiselle: ”Hei anteeksi voisitko tulla auttamaan minua. Tähän ei käy korttimaksu ja minulla ei ole kolikoita.Minulla ei myöskään mitään appia, enkä myös sellaista nää puhelimeeni laittaa.Voisitko auttaa minua.”

Nainen sanoo, että ilman muuta.

Siinä me sitten naisissa latailemme appia ja juttelemme. Tokaisen ,että älä nyt vaan tuohon mustaan autoon laita sakkoa, kun olen täällä säätänyt jo ties kuinka kauan. Nainen katsoo minua ja hymähtää. En minä ole parkkipirkko. Olen kahvifirmassa  töissä. Molemmat räjähdimme nauruun.

Tokaisin, että no mietin salaa mielessäni, että onpa harvinaisen mukava parkkipirkko. Kiitos paljon ja mukavaa päivän jatkoa.

IKEASSA