Nyt on ensimmäiset pari viikkoa takana rakkaan pienen vauvamme kanssa ja onhan tämä ollut todella ihmeellistä aikaa. Aika on mennyt kuin siivillä ja koskaan elämässä ei ole ollut näin paljon omaksuttavaa yhdellä kerralla ja samaan aikaan jännittävää, ihanaa ja osittain pelottavan epävarmaa.

Itse olen tuoreena äitinä ollut paljon herkempi, haavoittuvaisempi ja epävarmempi kuin luulin. Aina niin sana- ja toimintavalmiina tilanteessa kuin tilanteessa ennen olleena olen huomannut, että äitiys on riisunut minut täysin alasti ja olen löytänyt ihan uusia puolia itsestäni. Tiedostan kokoajan, että pärjään varmasti ja vauvallani ei ole mitään hätää, mutta kuitenkin joka asia mitä teen mietin aina tuhanteen kertaan ”mitä jos teen tämän väärin?” Nämä tunteet varmaan ajan kanssa helpottaa ja rauhoittuu ja nyt koitankin täysillä keskittyä siihen, että olen vaan läsnä vauvan ensihetkissä ja koitan olla turhia stressaamatta. Me ollaan nautittu yhdessä sylikkäin hengailusta, ihanista ruokahetkistä, pusuista ja yhteisistä lepohetkistä. Tyttäremme myös hymyilee jo paljon aina kun näkee meidät.

Tyttäremme sai nimekseen Joanna Maria. Kastetilaisuus järjestetään sitten maaliskuussa, kun toivomme, että koronatilanne hellittäisi ja kaikki rakkaat läheiset pääsisivät silloin paikalle. Tilanne on ollut hyvin ikävä monien kannalta, kun niinkuin varmaan kaikilla, niin osa tärkeistä ihmisistä kuuluu riskiryhmään.

Joanna on aivan ihana pieni tyttö. Joanna viihtyy erittäin paljon sylissä eikä oikein tykkää nukkua yksin. Monet sanoo, että ei saisi opettaa syliin/viereen, mutta minä annan vauvalleni nyt juuri mitä hän haluaa<3.

Tyttö nukkuu hyvin, syö hyvin ja itkee vähän, mutta kuitenkin vauvalle ominaiseen tapaan viestii itkulla, kun tarvitsee jotain. Yöt on ollut helppoja ja ollaan koko perhe saatu nukuttua.

Videoblogissani kuulet myös mikä on tullut meille yllättävänä haasteena tässä synnytyksen jälkeen.

 


Aiheet