Kauhumuutto vs. siisti muutto

Moikka taas!

Nyt ollaan vihdoin täällä uudessa kodissa ja voin pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta. Kaikki meni niin kuin olin sen suunnittelutkin eli saatiin pakattua kaikki tavarat hyvissä ajoin ja käytyä läpi ne, mitkä menee roskiin tai myydään ja mitään ylimääräistä ei raahata uuteen kotiin pölyttymään. Ollaan onneksi mieheni kanssa yhtä mieltä siitä, että mitä enemmän konmari-tyyli sen parempi. Meille ei tule kotiin pampaheiniä ja kasaa sisustustyynyjä tai kynttelikköjä.

Ai niin, jos joku ei siis tiedä vielä, mistä kyse ja eksyit tänne blogiin juuri, niin ostettiin kerrostalokolmio juuri mihin muutettiin.

Jos muuton haluaa hoitaa hyvin niin se kilpailutetaan, tilataan hyvissä ajoin, pakataan kunnolla ja käydään vanhat tavarat läpi. Siivotaan osissa, vaikka aloittamalla uunin pesusta ja kylppäristä ja sitten kun on muuttosiivouksen aika, niin on jäljellä vain loppusilaukset. Jos en olisi hoitanut asioita näin niin voin sanoa, että melkein 7 kuulla raskaana olevana tämä ei olisi onnistunut. Pelkästään tavaroiden pakkaaminen tuntikausia ja siivoaminen ja lattioilla konttaaminen alkoi käymään niin raskaaksi, että joka paikkaan särki ja liitoskivut antoivat kuulla itsestään myös kunnolla. Olin 6 tunnin työpaikalla istumisen jälkeen jo ihan rikki ja sitten vielä kotona jalat turvoksissa tuskailin laatikoiden kanssa. Vielä on paljon hommaa, mutta tästä se pitkäaikainen koti alkaa vihdoin rakentua.

Haluatteko kuulla muutosta mikä tapahtui, kun muutimme Punavuoresta Herttoniemen rantaan. Tästä hädin tuskin kehtaa ääneen puhua, mutta koska kaverini juuri sunnuntaina laitellessaan huonekalujani kasaan sanoi, että tämä on ollut hänen lempitarinansa kettoa kavereille baarissa niin olkoon.. Hahah!

Elikkä muutto oli sovittu nyt vaikka lauantaille ja me sitten ajattelimme, että pakataan vähän illalla ja loput aamulla niin se varmasti riittää yksiössä ajaksi ennen kuin muuttomiehet saapuu. Mitään ei siis ollut pakattu valmiiksi kun sinä perjantaina ennen muuttoa päätimme lähteä ottamaan yhdet ja tulla sitten pakkaamaan kotiin illaksi ja herätään sitten ajoissa pakkaamaan loput. No sinä iltana ei todellakaan pakattu vaan oltiin aamuviiteen asti ravintola DTM:ssä ja mehän herättiin sitten siihen kun puhelin onneksi soi. ”Moikka me tultiin nyt hoitamaan tätä teidän muuttoa, ollaan tässä alhaalla.”

Ei kaikki maailman kirosanat sentään!! Eihän tästä selviä hengissä. Oltiin vedetty aivan kauheat tinat edellispäivänä. kun tajuttiin kuinka hyvää DTM:n tupla Long Island Ice Tea onkaan ja oltiin aika taulut vielä aamullakin. Soitin tien toisella puolella asuvalle kaverilleni, jota olin pyytänyt sille aamulle avuksi pakkamaan mun kallisarvoisimman esineen eli kolmen tonnin telkkarin. No se saatiin kuplamuoviin. Muulla ei sitten niin väliä. Heitettiin kaikki summan mutikassa paiskoen 30 muuttolaatikkoon, mitkä oletettavasti vailla järjestystä loppuu kesken heti. Muuttomiehilläkään niitä ei tietenkään ollut lisää, joten loppu lähti jätesäkeissä. Likapyykki-astia-jätesäkkisekoitukset olivat kyllä hienoja.

En muista muutosta mitään muuta kuin sen, että koira karkasi ovesta ja meinasi jäädä auton alle ja että luulin, että mieheni oli karannut, eikä halua muuttaa minun kanssa, kun ei vastannut puhelimeen silloin kun oli muuttomiesten kanssa viemässä ekaa lastia Herttoniemeen. Kun soitin muuttomiehille, niin ne sitten sanoivat, että miehesi on kaljakaupassa hakemassa kaljaa, että vietiin se sinne tässä matkalla. Mahtavaa. Tämä yksiön muutto maksoi meille sitten 100e tuntiveloituksella 600e. Ja kaiken kukkuraksi oltiin tilattu siis muuttoautoksi kuorma-auto, minkä tilalle tuli pakettiauto eikä kaikki mahtunut kerralla kyytiin. Voi luoja. Ihmettelen miten ne muuttomiehet edes tilanteen nähtyään suostuivat meille tämän muuton tekemään.

No loppu hyvin kaikki hyvin, täällä me nyt ollaan ja tästä viisastuneena muistakaa, että viina ei kyllä viisaaksi tee, mutta olihan tämäkin näin jälkeenpäin ajateltuna ihan hauska juttu. Olen onnellinen nyt, kun elämä on tasapainossa ja on hyvä ja rauhallinen olla. Ja ai, että mä rakastan Jarkkoa. Sen te varmaan jo tiesittekin. En voi vieläkään tarpeeksi kiittää kaikesta tästä, mitä olen vuodessa saanut elämääni.

Rakkautta ja lämpöä teidän syksyyn.

Henna