47 vuotta täyttäneen Karita Tykän haikea päivitys: ”Mitään en enää pidä itsestäänselvyytenä”

Hyvinvointivalmentaja ja ex-missi Karita Tykkä ja liikemies Petri Tykkä ajautuivat aviokriisiin, kun Petri julkaisi karun somekirjoituksen omalla Facebook-tilillään.

15 vuotta avioliitossa olleen pariskunnan kulissit romahtivat yhdessä päivässä ja tämän jälkeen ilmeni syyn liittyvän kolmanteen osapuoleen.

Petri kuitenkin poisti karun somejulkaisunsa sen jälkeen, kun tieto Karitan saamasta palautteesta tuli hänen tietoonsa.

Huhut pariskunnan yhteenpaluusta ovat liikkuneet kuluneen viikon aikana sosiaalisessa mediassa, mutta Petri on ilmeisesti toimittanut eropaperit käräjäoikeuteen.

Karita julkaisi syntymäpäivänsä kunniaksi pitkän ja filosofisen kirjoituksen.

– 47 vuotta tänään, hyvinvointivalmentaja aloittaa kirjoituksensa.

Muutamia viikkoja sitten miehensä Petri Tykän kanssa eronnut hyvinvointivalmentaja kertoo miettineensä paljon ikääntymistä ja elämän rajallisuutta.

– Olen saanut tähän mennessä elää n. 2467 viikkoa ja tänään herätä uuteen aamuun, 47 vuotiaana. Puoli vuosisataa lähenee, mikä tuntuu aika uskomattomalta. Ikäkriisiä ei ole, mutta ymmärrys elämäni rajallisuudesta – kaikkineen nelisentuhatta viikkoa, jos selviän 80-vuotiaaksi – on noussut tietoisuuteen viime vuosina vahvasti. (Tosin ajattelin kyllä mennä paljon keskiverron ylikin.)

Elämän merkityksellisyys ovat pyörineet Karitan mielessä ja kirjoituksesta on aistittavissa pienehköä identiteettikriisiä.

– Viime vuosina olen miettinyt paljon elämää, sen tarkoitusta, merkityksellisyyttä ja sisältöä, tutustunut syvemmin itseeni ja siihen, kuka todella olen. On tullut aika pysähtyä – on tuumaustauon paikka ja aika miettiä elämää – itseäni tässä hetkessä ja tulevassa. Haluan elää hetkessä, mutta samalla tiedostaen mitä tulevaisuudelta elämääni kaipaan.

Vastoinkäymiset ovat saaneet miettimään ja pysähtymään.

– Elämän arvokkuus ja merkityksellisyys on räjähtänyt vasten kasvojeni useamman kerran vuosien kuluessa viimeisimpänä reilu 2 ja puoli vuotta sitten äidin siirryttyä ALS:n uuvuttamana valoon. Se sai minut todella pysähtymään – suru yleensä tekee niin. Ymmärsin, miten paljon olen elämästäni jo elänyt – päiviä, viikkoja ja kuukausia kuluttanut – ja miten rajallista elämä tässä kehossa onkaan. Huomisesta kun ei koskaan tiedä…

Pelossa tai kuvitelmissa eläminen ei hyvinvointivalmentajan mukaan ole vaihtoehto.

– En valitse elää pelossa tai kuvitelmissa mitä kaikkea voi tapahtua, samaan aikaan kuitenkin tiedostan, ettei matka jatku loputtomiin – että aika on arvokasta – jokainen hetki on. Rakastan elämää ja haluan elää enemmän kuin koskaan aiemmin! Jos saisin jotain pyytää lahjaksi olisi se aika, hyvää laadukasta aikaa kokea elämää kaikilla aisteilla ja elää.

”Mitään en enää pidä itsestäänselvyytenä”

– Olen saanut elämältä paljon, mitään en enää pidä itsestäänselvyytenä ja kaikesta olen kiitollinen. Perheestä, ystävistä, rakkaimista, terveydestä, työstä, jota rakastan, yhteydestä, kokemuksista, tunteista…elämästä! Tiedostan, tänä päivänä vahvemmin kuin koskaan aiemmin, etten kulje täällä yksin, joka sekin tuo iloa ja turvaa huomiseen – tiedän, että minua kannatellaan, suojellaan ja rakastetaan.

Karita tiedostaa julkaisun olevan hiukan alavireinen, mutta pohjalla kytee silti suuri kiitollisuus.

– Tästä sanoituksesta taisi tulla sävyltään hiukan surumielinen, se ei kuitenkaan ollut tarkoitukseni. Pohjimmiltaan tämä kirjoitus kumpaan suuresta kiitollisuudesta ja loputtomasta rakkaudesta elämää kohtaan.

– Kiitos sinulle siellä, jonka kanssa saan kulkea, Karita päättää kirjoituksensa.