Elokuva-arvio: Cheer Up

Suomalaisena ja kanadalaisena yhteistuotantona tehty Cheer Up on dokumentti, joka jatkaa elokuvateatterilevitykseen tuotujen kotimaisten laatudokumenttien erinomaista linjaa. Sensaatiohakuisten ja teennäisten tosi-tv-ohjelmien aikakaudella on hienoa nähdä valkokankaalla aitoja ja koskettavia tarinoita todellisista ihmisistä. cheer-up-2

Rovaniemeläisistä nuorista koostuva cheerleader-joukkue jää kisoissa viimeiseksi, jonka jälkeen nöyryytys jatkuu vielä internetissä keskustelupalstoilla. Siitä sisuuntuneena joukkueen huonoon menestykseen kyllästynyt valmentaja Miia matkustaa yhdysvaltoihin hakemaan oppia. Matka antaa Miialle uuden suunnan valmennukseen ja palattuaan Suomeen hän lähtee sinnikkäästi luotsaamaan ryhmää uuteen nousuun. Vaikka dokumentti kertoo cheerleader-joukkueesta, ei se varsinaisesti ole kuitenkaan urheiluelokuva, koska elokuvassa urheilu on vain pelkkä kehys. Dokumentin keskiössä ovat joukkueen valmentajan lisäksi kaksi nuorta joukkueen naisjäsentä. Heidän edustaman urheilulajin sijasta dokumentti kertoo koskettavasti näiden kolmen päähenkilön tarinan. cheer-up-3

Elokuvassa käsitellään myös päähenkilöiden henkilökohtaisen elämän arkoja ja kipeitä asioita, joka on elokuvan kiinnostavuuden kannalta onnistunut ratkaisu, mutta on vaatinut henkilöiltä itseltään paljon rohkeutta. Ensi-ilta: 28.10.2016 Ikäraja: Sallittu Pituus: 82 min. Ohjaus: Christy Garland Käsikirjoitus: Christy Garland Esiintyjät: Patricia Fisk, Miia Norvapalo, Aino Selin Tuottaja: Liisa Juntunen / napafilms oy Yhteistuottaja: Christy Garland / Murmur Film Kuvaaja: Sari Aaltonen Äänisuunnittelija: Alan Geldart Musiikki: Tom Third Leikkaajat: Thor Ochsner, Graeme Ring