Siitä on kulunut jo yli kuukausi, kun viimeksi kirjoittelin kuulumisiani. Nyt on talvi tulossa, mutta myös outo valoilmiö nimeltään aurinko on näyttänyt ihanaa hehkuaan.
Töissä on ollut nyt aika kiireistä. Tai ei niinkään itse töiden takia, vaan pomo pelkällä olemassa olollaan saa kaikki ihan kiireisiksi ja stressaantuneiksi. Musta sellainen pomo sais miettiä, mitä tekee alaisilleen, kun kukaan ei enää viihdy töissä… Onko se työntekijöiden vika, jos pomolla on vaikeeta omassa elämässään? Tai sitten sillä ei ole elämää lainkaan..
Lahden matka meni tosi kivasti. Tai itse asiassa Lahti vaihtuikin Tampereeksi. Matkasin sinne junalla ja oli tosi kiva nähdä Neeaa ja käydä vähän juhlimassa. Aluksi päivällä kävimme shoppailemassa erilaisissa liikkeissä: pakolliset Stockat ja Sokokset piti kiertää sekä käväisimme ”erotiikka-alan” liikkeessä, josta jäi käteen ihana suuseksigeeli. Odotan innolla, että pääsen sitä kokeilemaan. Valitettavasti kaipaamaani kaalimatoa ei löytynyt kyseisestä liikkeestä, sen verran näppärä ja tehokas se oli, kun sitä mallikappaletta ihailin.
Illalla sitten aloittelimme Neean luona nauttien drinksuja ja käymällä saunassa. Tietenkin siinä juttelimme tyttöjen juttuja: vertailimme vakisuhde-elämän ja sinkkuelämän eri puolia. Siis niitä hyviä ja huonoja puolia ja tietenkin molemmat vähän kadehdimme toistemme elämää.
Alkuillasta sitten suuntasimme keskustaan Neean kaverin kyydillä. Olimme ensin sellaisessa meidän ikäisille tarkoitetussa baarissa, jossa musiikki oli aivan liian hiljaisella ja valot liian kirkkaat. Oli ihan olohuonemeininki, ja kun siellä ei näkynyt yhtään mielenkiintoista tyyppiä, vaihdoimme paikkaa. Menimme Ilonaan ja siellä oli jo enemmän sutinaa. Tanssimme discopuolella ja monen monta kiinnostunutta silmäystä vaihdoin miesten kanssa, mutta… Niistä puuttui se jokin. Yksi siellä oli vähän muita kiinnostavampi ja vaihdoimme numeroita, mutta… Siitä puuttui se JOKIN.
Päätin, etten enää koskaan lähde Mansen yöelämään talvella, sen verran hidasta siellä oli se taksin touhu. Joka tapauksessa oli sairaan hauska viikonloppu!
Exä jaksaa itkeä perään… En ymmärrä miehistä ajattelutapaa: ensin halutaan erota, mutta kun naisella onkin säpinää, niin sitten kinutaan takaisin. Onneksi exä on herännyt siihen, että haluaa kuitenkin edes pitää yhteiseen lapseen enemmän yhteyttä. Siksi onneksi, ettei ole vielä myöhäistä. Myöhäistä on enää mun perään itkeä.
Tiesin, että näin tässä käy. Juuri, kun mä olen päässyt jaloilleen, exä tajuaa tekojensa seuraukset. Aivan kuin mä jäisin kotiin odottaan, että koska hän kyllästyy sinkkuiluun tai huomaa, ettei se nurmikko ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Pitäiskö mun kuluttaa elämäni siihen odottamiseen, että toinen muuttuis ja sitten todeta ennen kuolemaa, että se toinen ei muuttunutkaan ja olla katkera elämättömästä elämästä?
Se mies, josta viimeksi kirjoittelin, on edelleen kuvioissa vaihtelevasti. Soitellaan, viestitään, naidaan, mutta ilman mitään sitoumuksia ja se käy mulle tosi hyvin. Saan siis nauttia miehen parhaista puolista: peuhata vällyjen välissä kenen kanssa haluan enkä ole kenellekään tilitysvelvollinen. Ja mikäs siinä, kun tää kyseinen mies osaa käsitellä mua oikein eikä ole yhtään hassumman näköinen. Muutenkin jutut menee meillä tosi hyvin yksiin, sillä meillä on paljon puhuttavaakin… Apua, onko mun fuck buddysta tulossa jotain vakavampaakin?
Viime viikonlopun kruunasi se, että Ace oli mulla yötä… Oli taas tosi kiihkeetä ja ihanaa. Ace ei voi mitenkään ymmärtää, kuinka mä voinkaan nauttia suihin ottamisesta! No, sehän riippuu ihan, keneltä ottaa suihin, ja sillä on sen verran ihana kalu, että sitä voisin ottaa koska vain poskeeni.
Taas se tiesi, mistä mut saa käyntiin tai mistä mä tykkään. Kuinka näin lyhyt tuttavuus voi sen tietää? Tai kuinka toisen kanssa kaikki onkin niin paljon helpompaa ja luonnollisempaa kuin jonkun toisen kanssa?
Vaikka sitä kaalimatoa en nyt tällä kertaa saanutkaan, onneksi kaapistani löytyy Pupu-herra. Täytyykin taas mennä kokeilemaan, kun ei ole miehistä helpotuksen tuottajaa lähistöllä…