Peliarvio: Asterix & Obelix XXL3: The Crystal Menhir

Supersuositut Asterixin seikkailut kuuluivat takavuosina lasten ja nuorten vakiolukemistoon. Menestyksen myötä sarjasta on tehtailtu myös elokuvia niin animaatioina kuin oikeilla näyttelijöilläkin, sekä tietenkin myös videopelejä.

Aiemmat Asterix & Obelix -pelit eivät ole kriitikoita kauheasti vakuuttaneet, mutta Asterix & Obelix XXL3: The Crystal Menhir on askel parempaan suuntaan.

Jos joku ei tiedä Asterixin seikkailujen taustaa, niissä eletään vuotta 50 eaa. ja Julius Caesarin johtamat roomalaiset ovat valloittaneet Gallian (nykyisin Ranska) lukuunottamatta yhtä sinnikästä kylää, joka vastustaa roomalaisten hyökkäyksiä tietäjänsä Akvavitixin keittämän taikajuoman avulla. Taikajuoma antaa juojalle hetkellisesti yli-inhimilliset voimat. Ainoa kyläläinen, joka ei taikajuomaa jatkuvasta kinuamisestaan huolimatta saa on Obelix, joka tippui vauvana taikajuomapataan ja sai täten pysyvät supervoimat.

XXL3:n alussa opetellaan liikkeitä ja taistelua. Obelix saa käyttöönsä suuresti rakastamansa hiidenkiven ensimmäisen roomalaisleiritehtävän suorittamisen jälkeen, jonka jälkeen hiidenkiven avulla pääseekin sitten huomattavasti helpommin eroon kilpiensä takaa taistelevista vahvemmista roomalaisista. Lisäämällä hiidenkiveen kristalleja siihen saadaan vielä lisää ominaisuuksia, joiden avulla voidaan esimerkiksi tainnuttamisen sijaan jäädyttää vastustajia ja erilaisia kohteita. Taikajuoman avulla myös Asterix tietenkin täräyttää tuttuun tapaan roomalaiset yhdellä iskulla korkealle taivaisiin niin, että vain sandaalit jäävät paikoilleen.

Aina niin huvittavan ja ääniefekteiltään hauskan roomalaisten mäiskinnän lisäksi pelissä on tasohyppelyjä ja aivopähkinöitä, jotka tasoittavat sopivasti tappeluita, jotka kieltämättä alkavat varsinkin myöhemmässä vaiheessa toistaa itseään.

Asterixin ja Obelixin seikkailujen tuttua kaavaa jatketaan pelissä uudella tarinalla, jossa kaksikko suorittaa erilaisia tehtäviä ja seikkailuja uskollisen Idefix-koiran kanssa. Myös Idefixin saa usutettua hyökkäämään roomalaisten kimppuun.

Mukana hyörinöissä pyörii hauskasti nimetty foinikialainen kauppias, Ekonomikrisis. Kun roomalaisia on kuritettu riittävästi leireissään, suunnataan kohti lumista ja jäistä Thulea (nykyinen Islanti), jonka hyinen ilmasto luo seikkailijoille omat mielenkiintoiset haasteensa.

Pelin aikana Obelixin kristallisen hiidenkiven ominaisuuksia voi vaihdella tavallisesta kivestä jäähän, tuleen ja magneettiin.

Graafisesti peli näyttää tutun turvalliselta. Hahmot äänineen ovat toimivia ja näyttävät itseltään. Pelin grafiikat eivät suorituskyvyltään ihmeemmin hivele silmiä etenkään verrattuna nykyisen konsolisukupolven AAA-luokan peleihin, mutta ne ovat raikkaan värikkäitä ja riittävät aivan mainiosti tämän pelin tarpeisiin.

Kiinteä ylhäältä päin kuvaava kamera ei aivan aina seuraa hahmoja parhaista kuvakulmista varsinkaan taiteilua vaativissa kohdissa, mutta tämäkään ei suuremmin menoa haittaa.

Seikkailun tuoksinassa molempia gallialaisia tarvitaan vuorollaan suorittamaan erilaisia vaiheita, joihin toinen ei yksinään pysty. Asterix esimerkiksi mahtuu erilaisten esteiden alta ja Obelix voi kumauttaa roomalaisten vartiotornin maan tasalle, jotta päästään eroon joukkoja lisää paikalle töräyttelevistä tähystäjistä. Pulleat sadanpäämiehet komentelevat ja ohjailevat lisäjoukkoja paikalle, joten heistä on hyvä hankkiutua eroon yhtä nopeasti kuin torvimiehistä.

Taisteluissa on haasteena roomalaisten suuri määrä ja kyky torjua iskuja. Apuna siis tarvitaan erikoisvoimia ja -lyöntejä, mutta varsinkin helpoimmalla peliasetuksella homma kyllä hoituu sutjakkaasti, kunhan muistaa päivitellä kaksikon ominaisuuksia ja taistelutaitoja. Päivitykset tapahtuvat mm. käyttämällä pelin aikana laatikoista ja roomalaisilta kerättyjä kypäriä. Elinvoimaa kerätään eri paikoistan löytyvistä herkkukoreista ja tietenkin villisioista, joiden lisäksi sitä voi myös ostaa.

Thulen jälkeen seikkailut jatkuvat Tyroksen kaupunkiin Libanoniin ja Roomaan, jossa kohdataan itse Caesar. Viimeinen taistelu mitellään roomalaisten hirveimpiä sotakoneita vastaan kotikylän liepeillä.

Kuten jo mainittiin, pelin mäiskinnät voivat viihdyttävyydestään huolimatta käydä hieman yksitoikkoisiksi, mutta kaksin kaikki on hauskempaa. Kaksinpelissä kokemus jaetaan samalta sohvalta ja voidaan yhdessä nauraa esimerkiksi Obelixin tutuille kommenteille roomalaisista. Kaksinpelin etuna on myös se, että jos toinen hahmoista ”pyörtyy”, toisen tarvitsee pysytellä jaloillaan vain 7 sekunnin ajan, jonka jälkeen hän on jälleen voimissaan ja voi jatkaa roomalaisten mätkimistä, eikä tasoa tuolloin tarvitse aloittaa alusta, kuten yksinpelissä pitäisi.
Englanninkielen taidosta on pelissä hyötyä, jotta siitä ja sen ahkerasti viljellystä huumorista saa kaiken irti, mutta ilman kielitaitoakin pelaaminen toki onnistuu, sillä siitä pitää huolen ruudun laidalla näkyvä keltainen nuoli, joka osoittaa minne missäkin kohtaa seikkailua täytyy mennä.
Peliä voi joistakin pienistä puutteistaan huolimatta suositella varsinkin perheen nuorempien hauskaksi viihdykkeeksi. Vanhemmillekin pelaajille se toimii, jos on jo valmiiksi Asterixin ja Obelixin seikkailujen ystävä.
Lajityyppi: Seikkailu
Ikäraja: 7
Julkaisuaika: 21.11.2019
Testialusta: PS4
Alustat: PlayStation 4, Xbox One, PC, Nintendo Switch
Kehittäjä: Microïds
Julkaisija: Microïds
Pelaajamäärä: Yksinpeli, kaksinpeli