Peliarvio: Resident Evil 7: Biohazard

Arvostelussa Capcomin kauhupeli, Resident Evil 7: Biohazard. Resident Evil -pelisarja on poikinut niin monta jatko-osaa, että sarjaa voidaan kuvailla jo ennätyksellisen pitkäksi ja Resident Evil 7 on loistava lisä tähän sarjaan. Se, mistä Resident Evil tuli 90-luvun lopulla tunnetuksi, oli nimenomaan kauhuteema, tunnelma ja mielenkiintoiset juonenkäänteet maittavan tarinan ympärille kiedottuna. Hienointa onkin, että juuri näihin asioihin uusin Resident Evil keskittyy, joten voidaan rehellisesti puhua juurilleen palaamisesta, pelin keskittyessä ensimmäistä Resident Evil -peliä edeltävään aikaan. Pelin taustasta kerrotaan kovin vähän. Ethan-niminen mies saa monta vuotta sitten kadonneelta Mia-vaimoltaan viestin, jossa Mia pyytää miestään hakemaan hänet. Ethan saapuu paikalle, metsä vaikuttaa kuolemanhiljaiselta ja lähistöllä vilahtaa kulkijan hahmo. Pian Ethan näkee rapistuneen talon edessään ja seikkailu voi alkaa. Tunnelma on heti mainiosti läsnä, kun kaikessa hiljaisuudessa ovi sulkeutuu naristen, verhoten Ethanin pimeyteen ja johtolankojen etsiminen käynnistyy. Resident Evil -pelisarjalle tyypilliseen tapaan huoneita on paljon ja kulkureittejä usein enemmän kuin yksi, mutta pelaajalta täytyy löytyä tilannetajua, päättelykykyä ja älyä, että pelissä pääsee etenemään. Tilannetta ei suinkaan helpota jatkuva pimeys, satunnaisten äänten kiusatessa taustalla ja mahdollisten vihollisten kävellessä seinän toisella puolella, hengittäen samalla raskaasti – kunnes joudut yllättävän tilanteen eteen ja adrenaliini kuohahtaa vereen säikähtämisen myötä. Taistelut noudattavat usein samaa teemaa, eli pakokauhun tunne iskee, reagointiaikaa on kovin vähän ja kuolemanpelko loimuaa taustalla tunnelmamusiikin luodessa tunnelmaa – juuri näitä elementtejä on kaivattu liian toimintapitoisten Resident Evil -pelien jälkeen! Pituudeltaan Resident Evil 7 ei ole kovin pitkä, sillä osaava pelaaja saattaa pelata sen loppuun muutamassa päivässä ainakin helpoimmalla tasolla. Normaalitasolla joutuu jo hieman rassaamaan aivosolujaan ja etenkin pomotaisteluissa on mukavasti haastetta. Vaativimmille pelaajille löytyy toki myös Madhouse-taso, jossa selviytyminen on jatkuvasti hiuskarvan varassa ja normaalitasoon nähden viholliset ovat nopeampia ja vaarallisempia. Madhouse-tasolla tallennusten määrää on rajoitettu ja jopa eri paikoista löytyvien esineiden paikkoja on sekoitettu. Peliä ei pidä arvioida vain yhden läpipeluukerran pohjalta, vaan se on nimenomaan tarkoitettu pelattavaksi useaan kertaan. Väittämää tukee sekin asia, että erilaisia loppuja on useita ja pelaajan valinnat tietyissä tilanteissa muokkaavat lopputulosta tiettyyn suuntaan. Ulkoisesti Resident Evil 7 on todella hienoa katseltavaa ja tässä yhteydessä pitää mainita myös VR-mahdollisuus, sillä VR-lasien kautta katsottuna peliä näkee vieläkin yksityiskohtaisemmin ja pelaaja kokee olevansa toiminnan keskiössä Ethanin hahmoa ohjatessaan. Hyvät korvakuulokkeet ovat nekin erittäin suositeltavia, sillä tunnelmaa ei voi kokea samalla tavalla, mikäli äänet tulevat TV:n kautta. Ainoana miinuksena VR:ssä on, että kontrollit tuntuvat lasien kautta hieman kankeilta ja tilanteet saattavat tämän myötä olla vaikeampia kuin normaalisti. Kaikkeen toki voi tottua, mutta suosituksena on hyvä kokeilla ensin VR:ää, mikäli ostopäätöksen on tekemässä pelkästään sen pohjalta. Yhteenvetona on helppo todeta, että Resident Evil 7 tekee hienon paluun alkuperäisen teeman pariin. Capcom on onnistunut luomaan loistavan pelin kauhugenreen ja saattanut Resident Evil -sarjan juurilleen, jollaisena sitä arvostetaan eniten. Säikähtäminen on parhaimmillaan kivaa ja siitä selviytyminen vielä parempaa, joten Resident Evil 7: Biohazardia voi suositella kaikille kauhugenrestä pitäville aikuisille. Lajityyppi: Kauhu Ikäraja: 18 Julkaisuaika: 24.1.2017 Testialusta: PS4 Alustat: PS4, Xbox One, Pc Kehittäjä: Capcom Julkaisija: Capcom Pelaajamäärä: 1

LUE MYÖS: