Kasinorakastajan blogi: Kovaa arpomista

Piti kirjoittaa tähän blogiin tammikuun peleistä. Ehtiihän sitä myöhemminkin. Kuukausikin vaihtuu vasta sunnuntaina, ja ehkä viikonloppuna tulee vielä jokunen kova uusi slotti kasinoille. Tällä kertaa on otettava tikun nokkaan tuote, joka on liki kaikille täysi-ikäisille tuttu. Oli ainakin aiemmin.

Hallitus harkitsee parhaillaan lahja-arpojen myynnin vapauttamista. Itse olen miettinyt jo pitkään, että miksi legendaariset arvat piti ylipäänsä pilata? Tuskinpa olen ajatukseni kanssa yksin. Suomessa yhdestä yksittäisestä joululahjastakin voidaan rakentaa byrokraattinen himmeli.

Näin talvisaikaan hallituksen jään kokeilu kepillä arpojen suhteen ei ole miltään kantilta katsottuna kovinkaan yllättävää. Voisiko Veikkauksen raaputusarpoja taas ostaa lahjaksi ilman pakollista tunnistautumista ja byrokraattisia koukeroita? Jo pelkkä harkinta kertoo yhdestä asiasta. Jokin on mennyt pieleen, kuinkas muuten.

Arvat ja joulu – vanha kunnon suomalainen klassikko

Raaputusarvat eivät ole koskaan olleet pelkkä rahapeli. Eivät tietysti ihan täysin viatonta hupiakaan, mutta vaikkapa äärikoukuttaviin peliautomaatteihin verrattuna varsin leppoisia lappusia. Hidastempoista hupia, jossa käsi väsyy ennen kuin rahaa edes ehtii polttaa ylenpalttisesti.

Arvat ovat olleet ties kuinka monille tuhansille hauska joululahja. Pehmeiden ja ei toivottujen lahjojen, ja kirpputorille keväällä kipattavien vedenkeittimien sun muiden turhakkeiden rinnalla raaputettavat fyysiset tuotteet ovat olleet suoranainen toivon kipinä.

Fiilis on korostunut joulun aikana. Nimenomaan silloin ilmassa on tunnetusti magiaa kaikella hartaudella ja lipeäkalalla höystettynä.

”Entä jos juuri tämä on se voittava arpa?” Omakohtaisesti olen ollut tämän erittäin stimuloivan ajatuksen pauloissa aikoinaan monen monta joulupäivää. Arvat tosiaan kuuluivat vielä pari vuotta sitten jouluun siinä missä kynttilät ja kinkun käristäminen. Ei tarvinnut miettiä mitään rekisteröitymistä, eikä henkilöllisyyden tarkastusta. Helppoa, mukavaa ja viihdyttävää!

Siinä on ollut myös ihan oma tunnelmansa, kun samassa tilassa isommalla porukalla kaikki raaputtavat kiivaasti arpoja, eikä taustamusiikille ole tarvetta. Hiljaisuuden ovat rikkoneet lähinnä primitiiviset reaktiot, revittyjen lappujen kahiseva ääniefekti ja joskus toisinaan voiton perään tulleet riemun kiljahdukset.

Pakollinen tunnistautuminen ja kaikki pilalla

Vuoden 2024 alussa tämä mielekäs perinne leikattiin giljotiinilla katki. Pakollinen tunnistautuminen laajennettiin tuolloin myös raaputusarpoihin.

Ajatus vastuullisuudesta on sinänsä ymmärrettävä. Herää kuitenkin kysymys: onko raaputusarpa todella se tuote, jossa tarvitaan näin raskasta sääntelyä?

Asiaa voi peilata suomalaisen monopolin muun toiminnan kanssa, jossa arpojen reguloinnin voidaan katsoa olevan lähinnä ryvettyneen julkisuuskuvan kiillotusta.

Veikkauksen vuosikymmenien historia poskettoman ylenpalttisen markkinoinnin, peliautomaattien arveluttavan sijoittelun ja vaikkapa todellisen liikevoiton piilottelun saralla tulee vääjäämättä mieleen.

Kansan mielipide on ollut selvä. Kukaan ei varmasti ole toivonut arvoille sitä kohtaloa, jonka ne ovat kokeneet. Arpa on ihmiselle kuitenkin impulssiostos, lahja ja pieni ilon aihe. Kun sen hankkimisesta tehdään typerän vaikea prosessi käyttöehtoviidakon kera, katoaa samalla viihdearvo ja viehätys.

Myynti romahti, eikä se voinut yllätyksenä tulla

Veikkauksen raaputusarpojen myynti laski noin 40 prosenttia vuonna 2024. Viime vuoden tulokset tuskin ovat yhtään paremmat. Ikävää? Kyllä. Yllättävää? Ei lainkaan. Sanoisin, että tässä ei ole kyse mistään markkinatalouden mysteeristä vaan peruslogiikasta.

Nyt hallitus sitten harkitsee lahja-arpojen vapauttamista uudelleen. Jos Suomessa olisi ymmärretty siirtyä monopolista lisenssisysteemiin edes kymmenen vuotta sitten, hallitus voisi keskittyä rauhassa kärkihankkeisiin, joista valtion pelastaminen lamasta lienee ykkösenä tällä hetkellä.

Samalla Veikkaus on lähtenyt myymään fyysisiä raaputusarpoja myös ulkomaille. Big Cashia kaupitellaan Suomen ohella Saksassa Hessenin, Hampurin ja Nordrhein-Westfalenin osavaltioissa sekä Sloveniassa. Jopa miljoonan euron päävoittoja lupaileva monikansallinen Big Cash on todellinen poikkeustapaus Euroopassa.

Kaiken muun osalta Veikkaus onkin sitten onnistunut hiihtämään varjojen mailla ja kehityksestä jäljessä. Pikakasinon toimintamallia (Pay N Play) ei tunneta ja bonuksia ei lain takia tipu. On kuitenkin lohdullista tietää, että ainakin raaputusarpojen tuottamisesta maassamme tiedetään jotakin. Voi niitä pelata netissäkin, mutta eihän digitaalisissa nettiarvoissa ole sitä (tai mitään) samaa taikaa.

Big Cashin kohdalla yksi asia on myöskin aika ilmeinen. Sen avulla paikataan menetettyjä kotimaan tuloja, jotka katosivat sääntelyn myötä.

Oliko koko arpajupakassa järkeä alun perinkään?

Ei. Jälkikäteen katsottuna tuntuu vahvasti siltä, että etenkin pyhä joulu kärsi kolauksen.

Samalla Veikkauksen paljon puhuttu kanavointiaste, eli se kuinka hyvin pelaaminen pysyy valvotussa järjestelmässä, otti osumaa. Kun arvat eivät enää liiku, katoaa myös osa siitä ohjatusta pelaamisesta, jota sääntelyllä haluttiin vahvistaa.

Onko kukaan muuten käynyt koskaan ostamassa arpoja Virosta? Tallinnan R-kioskeilla ei Liisi tai Kullar kysele passia tai paikallista Veikkaus-korttia.

Itse olen jatkanut arpojen ostamista, koska en halua pilata joulun perinteitä typerien säädösten takia. Olen ostanut arpoja lahjaksi myös kaikkien ikävien raskaiden muutosten jälkeen.

Olen ollut toki varsin tietoinen siitä, että jos joku muu raaputtaa voiton, minun tulee hakea voitto itse ja jakaa se voittajalle.

Onko tämä sitten vastuullista? Käytännössä kiertotie on avoin, ja juuri tässä kohtaa koko järjestelmän logiikka rakoilee.

Vastuullisuutta ei aidosti edistetä, jos arpoja voi edelleen ostaa lahjaksi, jakaa ne eteenpäin ja hoitaa voitot “välikäden” kautta. Käytäntö todistaa sen, että raaputusarpojen kohdalla tämäkään Suomen nykymalli ei toimi.

Loppuun on hyvä nostaa esille toinen suomalainen hienous eli lahjavero. Suomessahan ei suomalaisten itsensä mielestä tunnetusti ole korruptiota lainkaan, ja todisteena tästä on erittäin hyvin valvottu lahjavero.

Mitä juurikin vaikkapa arpoihin tulee, on hyvä muistaa, että 7500 euroon saakka lahjat ovat verottomia. En muista lukeneeni juttuja satojentuhansien eurojen arpavoitoista koskaan. Eipä ole sellainen osunut myöskään itselleni tai tuntemilleni ihmisille.

Suurin osa raaputusarvoista liikkuu hyvin kaukana megavoitoista. Jo tämän valossa keskustelu vastuullisuudesta ja verotuksesta tuntuu arpojen kontekstissa ja mittakaavassa ylimitoitetulta.

Loppuun on todettava, että raaputusarvat eivät ole ongelmapelaamisen ydin. Ne ovat olleet osa suomalaista arkea ja juhlaa erityisesti jouluisin.

Kun sääntely karkottaa ihmiset tuotteesta, mutta ei estä sen kiertämistä, on syytä kysyä: ratkaistiinko jokin ongelma vai syntyikö kenties uusi? Mikäli lahja-arpojen myynti vapautetaan uudelleen, se ei ole ainakaan perääntymistä eettisesti oikeista toimintatavoista. Sanoisin, että se on järjen voitto.

Tämä arpablogi olisi pitänyt kirjoittaa ja julkaista jo joulukuussa. Toivottavasti systeemiin tulee muutos, ja tämä blogi muuttuu sen myötä turhaksi. En toisaalta ihmettele, jos hallituksella ei ole aikaa pähkäillä paremman raaputusarpakulttuurin edistämistä ennen ensi joulua.

Joel Karhu

PS. vastaan sisällöstä KasinoRanking.comissa. KasinoRanking on aina ajan tasalla oleva kasinovertailusivusto. Sieltä löydät bonukset, arvostelut ja tietysti ajankohtaiset kampanjat.