Kasinorakastajan blogi: Pelaajansuojaa vai näennäissuojaa?

Rahapelilaki ja Suomen lisenssi ovat ehtymätön runsaudensarvi huolestuneelle spekulaatiolle.

Eduskunta hyväksyi rahapelilain joulukuussa, ja presidentti antoi sille vahvistuksensa viime kuussa. Monopolit eivät istu kovin hyvin nykyajan maailmaan. Tuskin istuu myöskään sellainen laki, joka varmistaa, että monopoliaikakauden ongelmat eivät vähene.

Suomen uusi rahapelilaki on myyty pelaajien suojeluna. Rehellisyyden nimissä voitaneen sanoa, että tarkoitus on hyvä, jopa pyhä. Ongelmapelaaminen on todellinen ja vakava ilmiö, ja nykyinen monopoli on epäonnistunut siinä, missä sen olisi pitänyt onnistua.

Pahoin pelkään, että monopolisysteemistä lisenssisysteemiin siirtyminen tulee menemään yhtä huikeasti kuin itänaapurin loikka neukkuajoista raakaan kapitalismiin.

Rahapelilaki on uusittu, mutta viime viikolla sosiaali- ja terveysministeriö (STM) upotti hyvin reikäisen lusikkansa soppaan. Ministeriön arviointiryhmän suositus rahapelilakiin perustavasta pelaajien suojelusta on toivottavasti saanut monen karvat pystyyn.

Huonosta laista voi saada helposti vieläkin huonomman

Suosituksen laatinut haittariskien ja haittojen arviointiryhmä on kuullut suosituksen valmistelussa rahapeliyhtiöiden edustajia, Poliisihallitusta, sisäministeriötä, valtiovarainministeriötä ja Tietosuojavaltuutetun toimistoa.

Toimiluvanhaltijoihin kohdentuvien velvoitteiden tarkoituksena olisi lähtökohtaisesti ehkäistä ja vähentää rahapelihaittoja.

Minun on vaikea uskoa, että yksikään rahapeliyhtiö haluaisi puoltaa STM:n arviointiryhmän lausuntoja. Minun on kuitenkin helppo uskoa, ettei eri ministeriöissä ole minkäänlaista substanssiosaamista nettikasinoihin ja ylipäänsä rahapelaamiseen liittyen.

Hyvä tarkoitus ei tosiaan tee hyvää lainsäädäntöä. Järjettömät suositukset voivat viedä kokonaisuuden ojasta allikkoon. Nyt pöydällä olevat potentiaaliset pelaajansuojelutoimet näyttävät vaarallisen paljon siltä, että Suomi on luomassa olemassa olevien ongelmien päälle uutta, isommalla liekillä palavaa murheiden kokkoa.

STM:n yhteydessä toimivan arviointiryhmän suosituksissa esitetään poikkeuksellisen tiukkoja ja matalia puuttumiskynnyksiä. Systeemiin halutaan liimata taajaan toistuvia pop-up-varoituksia, automaattisia tilijäädytyksiä ja universaaleja, euromääräisiä tappiorajoja. Nämä koskisivat sitten käytännössä kaikkia pelaajia.

Arviointi on tehty ravilaput silmillä ilman kunnollista analyysiä siitä, mitä tällaiset toimet voivat tehdä kanavointiasteelle. Olisi hyvä ymmärtää, että jos kanavointi romahtaa, koko pelaajansuoja sortuu sen mukana.

Suomen rahapelilakia valmisteltiin vuosia tutkittuun tietoon ja kansainväliseen vertailuun perustuen. Jostain kumman syystä koko uusi laki on silti rakennettu kuin Veikkauksen sanelemana. Jo pelkästään se, että lisenssisysteemin varsinainen starttipäivä siirtyi puolella vuodella, kertoo karua kuvaa siitä, miten vähän lakia säätäneet tahot ymmärtävät rahapelaamisesta.

Toisaalta voidaan ajatella myös niin, että on ollut alun alkaenkin vahva tahtotila varmistaa se, että Veikkauksella on riittävästi aikaa rakentaa palveluaan, asiakasrekisteriään ja sponsorisopimuksiaan.

Analyyttisen ja objektiivisen lainvalmisteluprosessin poliittisia ja ideologisia motiiveja voidaan vain arvuutella. Se mitä juuri yllä totesin kanavointiasteesta ei sen sijaan ole ideologinen väite.

Pelaajien suojelusta ei ymmärretä Suomessa mitään

Pelaajia voidaan suojella vain siellä, missä viranomainen voi valvoa ja missä toimijat joutuvat noudattamaan sääntöjä. Jos pelaaminen siirtyy lisensoidun järjestelmän ulkopuolelle, katoavat samalla tappiorajat, estot, vastuullisuustyökalut ja viime kädessä myös kuluttajansuoja.

Suomi on jo nähnyt tämän elokuvan, jossa Veikkauksella oli päärooli. Ikävä kyllä sama leffa pyörii heinäkuuhun 2027 saakka, eikä senkään jälkeen ole parempaa jatko-osaa luvassa.

Veikkauksen kanavointiaste on heikentynyt vuosi vuodelta, eikä syy ole mysteeri. Nyt sama riski ollaan tuomassa sitten koko lisenssijärjestelmään. Tällä kertaa vain vieläkin kovemmilla panoksilla.

Kun Suomi kiristää, Ruotsi, Tanska ja Viro tekevät päinvastaista: ne pyrkivät edes jotenkuten suojelemaan pelaajia pitämällä heidät järjestelmän sisällä.

Ruotsissa pelaajansuoja nojaa keskitettyyn itse-estoon (Spelpaus) ja riskikäyttäytymiseen puuttumiseen, ei universaaleihin tappiokattoihin. Tanskassa korostuvat valvonta ja riskiperusteinen malli, jossa kanavointi on koko järjestelmän elinehto.

Virossa ymmärretään, että kilpailukykyinen järjestelmä on edellytys mille tahansa suojelulle. Juuri siksi keskitetty itse-esto toimii, mutta matalia tappiorajoja ei ole rakennettu koko populaation riesaksi. Virossa ymmärretään myös se, että suomalaiset pelaajat saattavat myös jatkossa pelata muualla kuin Veikkauksen tai Suomen pelilisenssiä hakevien kasinoilla.

Arviointiryhmän esittämät vuositappiorajat ovat karua luettavaa. 1800 euroa 18–19-vuotiaille, 2 500 euroa 20–24-vuotiaille ja 5 000 euroa muille. Kansainvälisessä vertailussa nämä ovat poikkeuksellisen matalia. Vastaavaa ei käytännössä löydy muista EU-lisenssimalleista.

Suomalaiset ovat lähtökohtaisesti Euroopan aktiivisinta pelikansaa. Rajat paukkuvat helposti, ja olisi suorastaan hullua ajatella, että Raimo Iisalmesta lopettaa pelaamisen pakotetun rajan kohdalla. Raimo tulee pelaamaan systeemin ulkopuolelle, koska suomalaiset voivat halutessaan joka tapauksessa pelata missä haluavat.

Keinoja puuttua järjestelmän ulkopuoliseen pelaamiseen on parin vuoden päästä yhtä paljon kuin nytkin. Näiden keinojen toimivuuden voi katsoa olemattomaksi, kun tarkastelee tämän hetken kanavointiastetta. Se on surkea ja laskee koko ajan.

Arvioni arviointiryhmän suosituksesta: armoton, arvoton ja aukkoinen

Suositusten kovin kärki näyttää tehokkaalta vain paperilla. Tiheät kulutuspromptit ja automaattiset tilijäädytykset voivat teoriassa katkaista pelaamista, mutta tässä mittakaavassa ne tekevät melkoisella varmuudella jotain aivan muuta.

Pelaajat eivät ole lampaita, joita voi ajaa koiran avulla minne haluaa. Pelaajat oppivat nopeasti poistumaan järjestelmästä. Ajurina toimii jo muutenkin se, ettei tervetuliaisbonuksia tai volyymibonuksia saa tarjota nyt eikä sen koommin vuonna 2027.

Erityisen ongelmallinen koko homma on nuorten aikuisten kohdalla. On täysin perusteltua tunnistaa 18–24-vuotiaat potentiaalisena riskiryhmänä. Jos suoja rakennetaan lähes yksinomaan matalien euromääräisten kattojen varaan, lopputuloksena on jokin ihan muu kuin ongelmanhallinta.

Tilin jäädytys tuskin opettaa kenellekään pelaamisen hallintaa. Se opettaa löytämään tulevaisuudessa uuden sivuston, jolla ei ole Suomen pelilisenssiä. Tällaisia suomalaisille räätälöityjä nettikasinoita kivoilla tarjouksilla on sadoittain, ja uusia tulee markkinoille harva se kuukausi.

Näin tämä pitäisi tehdä, jos tavoitteena on oikea pelaajansuoja

Jos Suomi haluaa oikeasti vähentää haittoja eikä vain näyttää tiukalta, pelaajansuoja pitäisi rakentaa toisin.

Painopiste pitäisi siirtää universaaleista rajoista riskiperusteiseen malliin. Pelaamiseen puututaan silloin, kun käyttäytyminen muuttuu haitalliseksi: sessiot pitenevät, tappiot kiihtyvät ja pelaaminen muuttuu impulsiiviseksi.

Toiseksi keskitetty itse-esto pitää tehdä aidosti toimivaksi ja helposti saavutettavaksi. Ruotsin ja Viron mallit osoittavat, että itse-estolla on todellista vaikutusta silloin, kun se on helppo asettaa ja vaikea kiertää.

Kolmanneksi nuorille aikuisille tarvitaan enemmän tukea, ei pelkästään kovempia rajoja. Suomalaiset ovat tunnetusti ihailtavan jääräpäistä sakkia. Patistaminen aiheuttaa aina vastareaktioita. Tämän takia selkeä riskiviestintä, näkyvät hallintatyökalut ja nopea ohjaus avun piiriin toimivat paremmin kuin yksikään mekaaninen katto.

Kanavointi pitäisi nostaa pelaajansuojan ytimeen. Pelaajia ei suojella ajamalla heitä pois järjestelmästä. Tiukka sääntely ei ole itseisarvo, ellei Suomessa niin haluta. Tällöin herää kysymys, miksi lisenssisysteemiin pitää ylipäänsä siirtyä?

Vaikka tässä blogissa ruoditut suositukset eivät ole vielä juridisesti sitovia, niillä on käytännössä lain voima. Ne ohjaavat asetuksia, valvontaa ja sanktioita. Siksi niiden vaikutuksia ei voi vähätellä.

Toivoa sopii, että mahdollisimman moni antaa eriäviä näkemyksiä omaavia lausuntoja esitettyihin rajoitustoimiin. Aikaa on tästä hetkestä eteenpäin kaksi ja puoli viikkoa ja kello käy. Kuka tahansa voi käydä tekemässä lausunnon lausuntopalvelussa. Luulisi, että ainakin rahapeliyhtiöiden edustajia asia kiinnostaa.

Joel Karhu

PS. vastaan sisällöstä KasinoRanking.comissa. KasinoRanking on aina ajan tasalla oleva kasinovertailusivusto. Sieltä löydät bonukset, arvostelut ja tietysti ajankohtaiset kampanjat.