Kasinorakastajan blogi: Puuhun voi kiivetä nelinkontin ja väärinpäin

Törmäsin sattumalta pari päivää sitten Deutsche Wellen uutispätkään YouTuben puolella. Saksan liittohallituksen media on siitä näppärä, että striimaavat materiaalia englanniksi vuorokauden ympäri.

Nimensä puolesta lähes maailmanlopun tunnelmiin vievä ”Gambling addiction among African youth reaches epidemic proportions” maalasi väkevän huolestuttavan kuvan Afrikan rahapelimarkkinoista.

Suomessa rahapelejä joskus pelaavien osuus aikuisväestöstä on Peluurin mukaan 70 prosentin luokkaa. Afrikan maista vaikkapa Keniassa puhutaan yli 82 prosentin lukemasta. Pelaaminen on myös kaikkea muuta kuin vastuullista luvattoman isolle lössille.

Afrikan mantereella rahapelaaminen ja kasinobisnes itsessään kasvavat hurjaa vauhtia muuhun maailmaan verrattuna. Afrikan rahapelimarkkinan koko kasvaa tätä menoa 70-80 prosenttia seuraavan seitsemän vuoden aikana.

Syitä on monia. Regulaatiota eli sääntelyä on vähän. Toiminnan turvallisuus, tehokkuus ja jopa laillisuus ovat vaakalaudalla etenkin ylitsepursuavan markkinoinnin kohdalla. Edesvastuuttoman pelikulttuurin estäminen ja alaikäisten suojeleminen eivät tunnu olevan oikein kenenkään vastuulla.

Kansainväliset rahapeliyritykset saavat markkinoida pelejä käytännössä miten lystäävät. Maanosan eniten pelaavissa maissa älypuhelin löytyy melkein kaikilta, ja näppärät paikallisten hyvin sisäistämät maksutavat mahdollistavat nopean pelaamisen.

Häviämisestä puhutaan vähemmän. Jalkapallo-nimisen lajin ja urheiluvedonlyönnin niveltyminen viihdemuotona toisiinsa on johtanut jo tässä vaiheessa katastrofaalisiin peliongelmiin.

Peluurin kaltaiset palvelut ja ammattiapu ovat vähissä, ja esimerkiksi Kenian lanseeraamat satunnaiset markkinointikieltojaksot ovat yhtä tyhjän kanssa. Nettikasinoiden ja saluunoiden villi länsi löytyy siis nykyään etelästä, jossa rahapelilakeja voidaan teoriassa nuijia läpi Pohjoismaihin verrattuna hetkessä.

Tästä saadaankin loistava aasinsilta Suomen rahapelilakiin, joka on vielä niin sanotusti tehtaalla ja valiokuntien taottavana. Itse lakihan ei ole valmis ennen kuin se on selvinnyt valiokuntien linkouksesta ja eduskunnan viimeisestä ryöpytyksestä. Vuonna 2027 pitäisi olla kaikki valmista, joten tässä ehtii vielä tapahtua vaikka mitä.

Rahapelilaki huolestuttaa ja huoleen on syytä

Kotimaisia uutisia kun seuraa, niin on saattanut huomata, miten juuri nyt spekuloidaan sillä, onko lainsäädäntöprosessissa toistaiseksi kuultu enemmän pelinjärjestäjiä kuin haitta-asiantuntijoita.

Jos miettii sitä, että bonukset on kielletty ja markkinointiin on jo isketty melkoisia rajoituksia, ulkomaisia operaattoreita on kuultu korkeintaan isojen pörssiyhtiöiden osalta. Unibetin kaltaisille megayrityksille Suomi kun on lähinnä pieni markkina ja yksi sulka lisää hattuun.

Uskoa tuntuu olevan, että Suomen lisenssistä tulisi uuden lain myötä hyvinkin suosittu operaattoreille. Tällainen ajatus pohjaa lähinnä fantasioihin. Kuinka moni muu laki on Suomessa tehty olettamusten ja unelmoinnin pohjalta?

Haitta-asiantuntijoiden mukaan rahapelilaki ja sen myötä Suomen lisenssi ovat liian houkuttelevia, koska uudistusten myötä ei ole löydettävissä rahapelihaittojen ehkäisyyn liittyviä hyötyjä. Näkemys on kiinnostava, koska pitää olla melkoinen ennustaja, jotta tietää miten Suomessa pelataan kahden tai kolmen vuoden kuluttua.

Onko vääjäämätön oletus se, että suomalainen haluaa pelata itsensä ongelmiin? Kuulostaa samalta kuin vuosien takainen itku siitä, miten keskitasoa vahvempien alkoholijuomien tuominen ruokakauppoihin tappaa koko kansan. Vielä on kuitenkin toivoa jäljellä, koska alkoholin kokonaiskulutus on ollut vuosia laskussa.

Pelaaminen on hupia, johon kuuluvat nousut ja laskut hieman eri tavalla. Tällä hetkellä yli 150 000 pelaajalle pelaaminen on joko kohtalainen tai merkittävä ongelma. Luku on kasvanut jo toki sen takia, että nettikasinoita ja pelaavia ihmisiä on enemmän kuin ikinä. Se mihin suuntaan tämä luku kääntyy, nojaa vahvasti siihen, miten hyvin Suomen pelilisenssi ja sen mahdollistava uusi rahapelilaki kirjoitetaan.

Fakta on se, että pelaaminen on suosittua ja jatkuu siellä, missä pelaajat kokevat saavansa parasta palvelua.

Palveluun yleensä lasketaan kasinomaailmassa käyttökokemuksen ja pelivalikoiman ohella bonukset ja tarjoukset. Kaikki edellisessä lauseessa mainittu toteutuu heikosti nykyisen arpajaislain luurangon päälle rakennettavan uuden rahapelilain kohdalla.

Heikko laki tekee valvonnasta mahdotonta, ongelmista isompia

Tämä mielessä on hyvä palata takaisin tarunhohtoiseen Afrikkaan, jossa kasinopelaaminen käy ylikierroksilla.

Kun viranomaisten valvonta on mitä on ja pelaajat voivat pelata missä ja miten lystäävät, ongelmia syntyy. Ongelmia tunnetusti syntyy myös silloin, kun rahapelaaminen valuu ulkomaille, mutta haitat jäävät kotimaahan.

Satojen miljoonien eurojen saaminen säännellyn pelaamisen puolelle ei ole taikaratkaisu peliongelmien kitkemiseen. Euroopassa lisensoiduilla kasinoilla on silti rahaliikennettä syynäävät osastot erikseen. Ammattilaiset tutkivat ongelmapelaajia ja puuttuvat ongelmapelaamiseen, rahanpesuun ja laittomaan toimintaan. Siksi myös peliongelmiin puuttuminen on oikeasti mahdollista.

Juuri niihin ongelmiin, joihin supisuomalainen Veikkaus heräsi sen jälkeen, kun oli ensin tuputtanut lottoa ja peliautomaatteja vuosikymmeniä liki rajattomasti kansalaisille. Pakko muistuttaa kaikkia myös aina siitä, että juurikin Veikkauksen nettikasino on yksi maailman vanhimmista.

Peliongelmista on kuitenkin yhtä perinteisesti vieritetty syy ulkomaille, koska se on helppoa. Ei sieltä kukaan tule Euroopasta A-studioon kyseenalaistamaan suomalaisten tuulesta tempaamia neljäsosatotuuksia.

Se on kuitenkin täyttä totta, että nykysysteemi on pitänyt huolen siitä, että pelaaminen on muualla mukavampaa. Nykysysteemin paras puoli on se, että se loppuu puolentoista vuoden päästä. Jokaisen systeemin ongelma on se, että pelaajat voivat aina halutessaan mennä pelaamaan minne lystäävät.

Euroopan ulkopuolella voi myös pelata miten haluaa. Löysästä reguloinnista voi joutua kärsimään, halusipa tai ei. Osa kärsii jo nyt. Miten ihmeessä?

Palataan jälleen Afrikkaan. Anjouanin pelilisenssin kasinot ovat yleistymään päin, koska Curacaon kasinoiden valvonta on kiristynyt.

Aiemmin Curacaolta sai näppärästi lisenssin ja byrokratiaa oli vähän. Emämaa Hollannin painostuksesta Curacaon lisenssi vaikuttaa nykyään jo ihan kunnon pelilisenssiltä. Siksi epämääräiset toimijat ja ties mistä rahoituksensa repivät rahapeliyhtiöt ovat hankkineet viimeisen vuoden aikana runsaasti Anjouanin pelilisenssejä.

Anjouan-kasinoilla hyväksytään kryptot ja ennen muuta myös suomalaiset pelaajat. Vastuullista pelaamista näillä kasinoilla ei edistetä, mutta pelaamaan kyllä pääsee milloin haluaa.

Dokumentteja saatetaan kysellä pelaajalta kasinon toimesta, mutta lisenssiviranomainen ei takaa pelaajien rahoille mitään suoranaista turvaa kasinolta itseltään.

Tämän valossa suomalaisen pelaajan on ollut jo pitkään parempi pelata EU-maahan lisensoiduilla kasinoilla. Euroopassa lait ja direktiivit kuuluvat kuvaan ja peliyhtiöitä edellytetään vastuullisen pelaamisen edistämistä pelirajoitustyökalujen tarjoamisesta puhumattakaan.

Jos Suomen pelilisenssistä tehdään kallis operaattoreille ja huono pelaajille, pelaaminen pysyy harmailla markkinoilla. Juurikin siis niillä ulkomaisilla kasinoilla, joilla suomalaiset pelaavat jo valmiiksi kasvavissa määrin.

Pelaajien leikkikenttä on planeetan laajuinen, ja modernia pelaajaa puhuttelevien pelikokemusten tarjoaminen äärimmäisen kilpailtu taitoa vaativa laji. Mikä pahinta, myös lisensoimattomat kasinot kasvattavat suosiotaan, koska pelien pariin pääsee ilman että kukaan kyselee dokumentteja, todisteita tulonlähteistä tai ehkä mitään muutakaan.

Laki tulee aikanaan ja on hyvä vain tavallaan

Suomessa on monopolisysteemi vieläkin, koska uusi rahapelilaki tekee vasta tuloaan. Modernien uudistusten valmistelu aloitettiin jo alun alkaen liian myöhään.

Tästä saamme kiittää Orpon hallituksen edeltäjää, joka omassa hallitusohjelmassaan puolusti ja vahvisti monopolisysteemiä. Sitä samaa systeemiä, jonka osuus vedonlyönti- ja nettikasinomarkkinasta on eri asiantuntijoiden mukaan nyt korkeintaan 30-35 prosenttia. Naurettavaa!

Ovatko tähän syynä Veikkauksen huonommat kertoimet vedonlyönnin kohdalla? Tuskin se yksistään selittää, koska monopolin tuotoista 70 prosenttia tulee peliautomaateista ja lotosta. Suomalaiset rakastavat kolikkopelejä, ja jos ne pyörivät muualla iloisemmin, nopeammin ja bonustarjousten kera, mitä viranomaiset Suomessa odottavat saavuttavansa?

Jos kanavointiaste nousee 50 prosenttiin, se on kova saavutus. Kukaan ei ole vaivautunut pohtimaan, miksi se nousisi. Jos vauhti pysyy samana, Veikkauksen osuus rahapelien markkinoista voidaan laskea prosenttien osalta yhden käden sormilla, kun suuri Suomen lisenssivuosi 2027 starttaa.

Haudasta on vaikea ponnistaa ylös ilman raajoja, vaikka aina peräänkuulutetaan Veikkauksen osaamista ja kokemusta. Minkäänlaista kompetenssia kilpailuun perustuvaan liiketoimintaan ei ainakaan ole, koska Veikkaus on ollut aina täysin absurdi kummajainen.

Kaikkien jo valmiiksi tuntemien isojen kasinoiden avullako kaikki sitten mullistuu ja valtion rahakirstu paisuu arpajaisverojen ja yhteisöverojen voimasta?

Tätä voi kysyä niiltä tuhansilta suomalaisilta, jotka pelaavat kryptoilla Curacaon ja Anjouanin kasinoilla (riskeistä ja verollisista voitoista huolimatta) tälläkin hetkellä.

Mitkä ovat satojentuhansien ilmaiskierrostarjouksista pitävien ja jatkuvaan palkitsemiseen tottuneiden suomalaisten pelaajien mietteet, jos pitäisi yhtäkkiä pelata kasinolla, joka ei tarjoa kuin keskimääräistä hitaammin pyöriviä peliautomaatteja?

Rahapelilain uudistuksen kohdalla ei ole kuultu operaattoreiden edustajia, eikä haittatyöntekijöitä liikaa tai liian vähän. Pelaajia ei sen sijaan ole kuunneltu lainkaan. Vuonna 2027 Suomessa päästään ihmettelemään toden teolla, missä kaikki suomalaiset pelaajat ovat…