Human League oli yksi Helsingin Suvilahdessa 12.-14.8.2011 pidetyn Flow Festivalin tähtiesiintyjistä. Festivaalin esiintyjäkaartiin lukeutuivat myös mm. Empire of the Sun, Röyksopp, Kanye West ja Tensnake. Festivaalin tunnelmia voi käydä katselemassa Metropolin kotisivuilta valokuvien muodossa.
Don’t You Want Me
Human League on varmasti useimmille tuttu kasarihitistään Don´t You Want Me. Yhtye elää uutta nousukauttaan ja se kiinnitettiinkin tänä vuonna urbaaniin musiikkiin keskittyvän Flow Festivalin esiintyjäksi viimeisimpien yhtyeiden joukossa. Väli-vuosikymmeninä on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon. Metropoli ja Diskostajat-kollektiivi kävivät päivittämässä tiedot live-haastattelulla Flow:n yhteydessä.
Human League …livebändi!
Ennen lauantai-illan esiintymistä yhtyeen pääjäsenet
Philip Oakey, Joanna Catherall ja
Susan Ann Sulley valottavat yhteen ääneen kuulumisiaan.
– Olemme hyviä siinä mitä teemme lavalla. Pyrimme kunnolliseen spektaakkeliin muun muassa esiintymisasuvaihdoksin. Kuitenkin toiminta on aina rajoitetumpaa festivaaleilla, koska esiintymisaika on rajallinen. Kun teemme shown omillamme, esiinnymme noin 90 minuuttia. Vastaavasti festareilla aika on yleensä puristettu yhteen tuntiin. Joskus aikataulumuutosten takia on myös pudotettava kappale tai kaksi pois setistä ja joudut harmillisesti karsimaan juttuja pois jo valmiista kokonaisuudesta. Teemme aina parhaamme ja toivomme, että ihmiset pitävät siitä. Olemme kuulleet, että Flow on tosi ”cool” festivaali ja erinomainen paikka esiintyä. Soitamme keikoillamme pääsääntöisesti uutta materiaalia. Britanniassa meitä on voinut nähdä sellaisilla festivaaleilla kuin Rewind ja Nostalgia. Olemme sielläkin vetäneet uusia biisejä ja yleisö on ottanut sen hyvin vastaan, vaikka kyse onkin retro-festareista.
Udellessani bändin live-kokoonpanosta ja laitteistosta, naiset kertovat porukkaan kuuluvan kolme muutakin muusikkoa; rumpali Rob, multi-instrumentalisti Nick, sekä kosketinsoittaja Neil, joka on esiintynyt heidän kanssaan jo vuodesta 1986.
– Lisäksi kokoonpanoon kuuluu lava- ja tietokoneteknikko Dave, joka ei kuitenkaan ole lavalla. Hän muun muassa hoitaa tietokoneita ja starttaa biisit. Tästä huolimatta olemme livebändi ja suurin osa tulee livenä. Jos haluaa kuulla täydellisyyttä, voi kuunnella levyjä. Live-keikoissa on omaa improvisaatiota, eli sen ei tarvitse kuulostaa täysin samalta, Joanna ja Susan huomauttavat.
Yhtyeen soundi uudelle vuosikymmenelle
Human Leaguen Flow-keikan alkupuolella kuultiin uuden Credo-albumin sinkkubiisit Night People ja Never Let Me Go. Biisit toimivat livenä samalla draivilla kuin albumillakin. Yleisökin oli hyvin mukana, mutta itse toimin lähinnä tarkkailijan asemassa ”disco-poliisina.” Kuitenkin sanomattakin on selvää, että koko Blue Tentin ihmismassan saa parhaiten liikkeelle bändin kovin hitti Don´t You Want Me. Haastattelussa nousee esille bändin soundin tunnistettavuus, ja löytöni keväällä julkaistun singlen Never Let Me Go:n ja 1981 julkaistun Don´t You Want Me:n samankaltaisista melodiakoukuista saa hyväksyvän vastaanoton.
– Toivon, että olemme edelleen sama yhtye. Emme kuitenkaan elä menneisyydessä, vaan tämä on Human League vuosimallia 2011, Philip muistuttaa.
– Huomasimme, että joudumme vähän taistelemaan historiamme kanssa. Erityisesti Englannissa kukaan ei halunnut meidän muuttuvan ja menevän eteenpäin. Never Let Me Go -kappaleessa meillä oli pienoinen kädenvääntö levy-yhtiön kanssa saada se ulos sinkkuna. Ihmiset jymähtävät totuttuihin tapoihin kuulla Philip päävokaalistina ja naiset taustalaulajina. Tuottajat ehdottivat kuitenkin, että minä ja Joanna laulaisimme leadit, Susan kertoo.
Tien päällä
Human Leaguen yhdeksäs albumi Secrets julkaistiin vuonna 2001. Julkaisun kynnyksellä heidän levy-yhtiönsä meni konkurssiin, ja bändi jäi promoamaan levyään ilman taustatukea. Onneksi bändin manageriosasto keksi ratkaisun.
– Managerimme ideoivat, että alkaisimme tekemään enemmän keikkoja, joten aloitimme treenaamisen ja nostimme live-keikkojen määrää. Teimme festivaali-esiintymisiä ja vietimme paljon aikaa tien päällä. Jotkut Briteissä luulivat, että olemme lopettaneet, kun emme esiintyneet kotimaassamme. Koska Human Leaguella on paljon kansainvälistä menestystä, voimme keikkailla missä päin maailmaa tahansa, tietää Philip.
Uusi levytyssopimus
Bändi viettikin suurimman osan ajastaan kiertueilla, mutta vuoden 2008 paikkeilla tilanne alkoi muuttua. Philip Oakey kyllästyi pyyntöihin tulla vain laulamaan muiden artistien levyille, vaikka ne olivatkin yhtä nimekkäitä, kuten Pet Shops Boys ja Little Boots.
Philip kertoo olevansa kuitenkin enemmän lauluntekijä kuin laulaja, ja halusi kirjoittaa uutta materiaalia.
– Tarkoitus oli vain kirjoittaa ja säveltää uusia biisejä, ei etsiä levy-yhtiötä. Katsoimme vierestä, minkä sekasorron internetin tulo tuotti levyteollisuudessa. Olisimme varmaan julkaisseet pelkkiä sinkkuja, vaikka niiden myynti tyrehtyi vuosien 2005-2006 aikana. Tanssimusiikkiin keskittyvä levy-yhtiö Wall Of Sound kuitenkin piti meistä ja halusi tehdä kanssamme levytyssopimuksen. Olimme onnekkaita kun löysimme hyvän yhteistyökumppanin juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, muistelee Philip.
– Ensimmäistä kertaa emme lähteneet etsimään diiliä, vaan se tuli luoksemme, Susan lisää.
Tuottajilla suuri osuus uuteen menestykseen
Keskustelutuokiomme sivuaa myös yhtyeen aikaisempaa albumia.
– Secrets-levy oli vähän vaikeasti lähestyttävä. Human Leaguen ei kuitenkaan pitäisi olla liian monimutkainen ja hienostunut. Meidän ei pitäisi tehdä isoja sointuja ja harmonioita, sillä mitä enemmän kuulostamme jatsilta, sitä huonompia olemme. En itse huomannut Secrets-albumin nauhoituksissa sen lähteneen hieman sivuraiteille. Credo-albumista taas tuli juuri sellainen kuin sen pitikin olla. Jostain syystä tuottajat olivat oikeassa, Philip myöntää.
– Olimme onnekkaita saadessamme työskennellä Dean Honerin ja Jarod Goslingin kanssa. Keskenämme emme olisi koskaan saaneet tehtyä päätöstä, miltä uuden levyn pitäisi kuulostaa. Heillä oli näkemystä. Kun kuulimme ensimmäisen miksatun version Night Peoplesta, muistan liikuttuneeni kyyneliin. He saivat sen kuulostamaan täysin oikeanlaiselta ilman mitään keskusteluja, sanoo Susan.
Loppuvuoden keikkarintama ja tulevaisuuden suunnitelmat
Flown jälkeen Human Leaguella oli kaksi keikkaa Englannissa, joiden jälkeen bändi suuntasi Pohjois-Amerikka. Sieltä kiertue jatkuu Aasiaan ja Australiaan.
– Teemme keikkoja marraskuun puoliväliin saakka, jonka jälkeen pidämme taukoa. Perinteisesti olemme tehneet Englannin kiertueen joulun aikaan. Tänä vuonna olemme esiintyneet niin paljon, että pidämme joulun sekä mahdollisesti myös tammi- ja helmikuun vapaata. Tämän jälkeen Philip haluaa aloittaa taas biisien kirjoittamisen ja studiotyöt. Koko ruljanssi alkaa siis alusta ensi vuoden puolella, päättää Susan.
Human Leaguen kuulumisia voi seurailla Facebookista yhtyeen virallisilta fanisivuilta
www.facebook.com/thehumanleague.
Haastattelu on kuultavissa Discostajien radioshow’ssa, joka löytyy osoitteesta
www.soundcloud.com/diskostajat. Käy liittymässä myös Diskostajien Facebook-sivuille ositteessa
www.facebook.com/diskostajat.
Teksti: Jouni Aikala
LUE MYÖS:
Human League oli yksi Helsingin Suvilahdessa 12.-14.8.2011 pidetyn Flow Festivalin tähtiesiintyjistä. Festivaalin esiintyjäkaartiin lukeutuivat myös mm. Empire of the Sun, Röyksopp, Kanye West ja Tensnake. Festivaalin tunnelmia voi käydä katselemassa Metropolin kotisivuilta valokuvien muodossa.
Don’t You Want Me
Human League on varmasti useimmille tuttu kasarihitistään Don´t You Want Me. Yhtye elää uutta nousukauttaan ja se kiinnitettiinkin tänä vuonna urbaaniin musiikkiin keskittyvän Flow Festivalin esiintyjäksi viimeisimpien yhtyeiden joukossa. Väli-vuosikymmeninä on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon. Metropoli ja Diskostajat-kollektiivi kävivät päivittämässä tiedot live-haastattelulla Flow:n yhteydessä.
Human League …livebändi!
Ennen lauantai-illan esiintymistä yhtyeen pääjäsenet Philip Oakey, Joanna Catherall ja Susan Ann Sulley valottavat yhteen ääneen kuulumisiaan.
– Olemme hyviä siinä mitä teemme lavalla. Pyrimme kunnolliseen spektaakkeliin muun muassa esiintymisasuvaihdoksin. Kuitenkin toiminta on aina rajoitetumpaa festivaaleilla, koska esiintymisaika on rajallinen. Kun teemme shown omillamme, esiinnymme noin 90 minuuttia. Vastaavasti festareilla aika on yleensä puristettu yhteen tuntiin. Joskus aikataulumuutosten takia on myös pudotettava kappale tai kaksi pois setistä ja joudut harmillisesti karsimaan juttuja pois jo valmiista kokonaisuudesta. Teemme aina parhaamme ja toivomme, että ihmiset pitävät siitä. Olemme kuulleet, että Flow on tosi ”cool” festivaali ja erinomainen paikka esiintyä. Soitamme keikoillamme pääsääntöisesti uutta materiaalia. Britanniassa meitä on voinut nähdä sellaisilla festivaaleilla kuin Rewind ja Nostalgia. Olemme sielläkin vetäneet uusia biisejä ja yleisö on ottanut sen hyvin vastaan, vaikka kyse onkin retro-festareista.
Udellessani bändin live-kokoonpanosta ja laitteistosta, naiset kertovat porukkaan kuuluvan kolme muutakin muusikkoa; rumpali Rob, multi-instrumentalisti Nick, sekä kosketinsoittaja Neil, joka on esiintynyt heidän kanssaan jo vuodesta 1986.
– Lisäksi kokoonpanoon kuuluu lava- ja tietokoneteknikko Dave, joka ei kuitenkaan ole lavalla. Hän muun muassa hoitaa tietokoneita ja starttaa biisit. Tästä huolimatta olemme livebändi ja suurin osa tulee livenä. Jos haluaa kuulla täydellisyyttä, voi kuunnella levyjä. Live-keikoissa on omaa improvisaatiota, eli sen ei tarvitse kuulostaa täysin samalta, Joanna ja Susan huomauttavat.
Yhtyeen soundi uudelle vuosikymmenelle
Human Leaguen Flow-keikan alkupuolella kuultiin uuden Credo-albumin sinkkubiisit Night People ja Never Let Me Go. Biisit toimivat livenä samalla draivilla kuin albumillakin. Yleisökin oli hyvin mukana, mutta itse toimin lähinnä tarkkailijan asemassa ”disco-poliisina.” Kuitenkin sanomattakin on selvää, että koko Blue Tentin ihmismassan saa parhaiten liikkeelle bändin kovin hitti Don´t You Want Me. Haastattelussa nousee esille bändin soundin tunnistettavuus, ja löytöni keväällä julkaistun singlen Never Let Me Go:n ja 1981 julkaistun Don´t You Want Me:n samankaltaisista melodiakoukuista saa hyväksyvän vastaanoton.
– Toivon, että olemme edelleen sama yhtye. Emme kuitenkaan elä menneisyydessä, vaan tämä on Human League vuosimallia 2011, Philip muistuttaa.
– Huomasimme, että joudumme vähän taistelemaan historiamme kanssa. Erityisesti Englannissa kukaan ei halunnut meidän muuttuvan ja menevän eteenpäin. Never Let Me Go -kappaleessa meillä oli pienoinen kädenvääntö levy-yhtiön kanssa saada se ulos sinkkuna. Ihmiset jymähtävät totuttuihin tapoihin kuulla Philip päävokaalistina ja naiset taustalaulajina. Tuottajat ehdottivat kuitenkin, että minä ja Joanna laulaisimme leadit, Susan kertoo.
Tien päällä
Human Leaguen yhdeksäs albumi Secrets julkaistiin vuonna 2001. Julkaisun kynnyksellä heidän levy-yhtiönsä meni konkurssiin, ja bändi jäi promoamaan levyään ilman taustatukea. Onneksi bändin manageriosasto keksi ratkaisun.
– Managerimme ideoivat, että alkaisimme tekemään enemmän keikkoja, joten aloitimme treenaamisen ja nostimme live-keikkojen määrää. Teimme festivaali-esiintymisiä ja vietimme paljon aikaa tien päällä. Jotkut Briteissä luulivat, että olemme lopettaneet, kun emme esiintyneet kotimaassamme. Koska Human Leaguella on paljon kansainvälistä menestystä, voimme keikkailla missä päin maailmaa tahansa, tietää Philip.
Uusi levytyssopimus
Bändi viettikin suurimman osan ajastaan kiertueilla, mutta vuoden 2008 paikkeilla tilanne alkoi muuttua. Philip Oakey kyllästyi pyyntöihin tulla vain laulamaan muiden artistien levyille, vaikka ne olivatkin yhtä nimekkäitä, kuten Pet Shops Boys ja Little Boots.
Philip kertoo olevansa kuitenkin enemmän lauluntekijä kuin laulaja, ja halusi kirjoittaa uutta materiaalia.
– Tarkoitus oli vain kirjoittaa ja säveltää uusia biisejä, ei etsiä levy-yhtiötä. Katsoimme vierestä, minkä sekasorron internetin tulo tuotti levyteollisuudessa. Olisimme varmaan julkaisseet pelkkiä sinkkuja, vaikka niiden myynti tyrehtyi vuosien 2005-2006 aikana. Tanssimusiikkiin keskittyvä levy-yhtiö Wall Of Sound kuitenkin piti meistä ja halusi tehdä kanssamme levytyssopimuksen. Olimme onnekkaita kun löysimme hyvän yhteistyökumppanin juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, muistelee Philip.
– Ensimmäistä kertaa emme lähteneet etsimään diiliä, vaan se tuli luoksemme, Susan lisää.
Tuottajilla suuri osuus uuteen menestykseen
Keskustelutuokiomme sivuaa myös yhtyeen aikaisempaa albumia.
– Secrets-levy oli vähän vaikeasti lähestyttävä. Human Leaguen ei kuitenkaan pitäisi olla liian monimutkainen ja hienostunut. Meidän ei pitäisi tehdä isoja sointuja ja harmonioita, sillä mitä enemmän kuulostamme jatsilta, sitä huonompia olemme. En itse huomannut Secrets-albumin nauhoituksissa sen lähteneen hieman sivuraiteille. Credo-albumista taas tuli juuri sellainen kuin sen pitikin olla. Jostain syystä tuottajat olivat oikeassa, Philip myöntää.
– Olimme onnekkaita saadessamme työskennellä Dean Honerin ja Jarod Goslingin kanssa. Keskenämme emme olisi koskaan saaneet tehtyä päätöstä, miltä uuden levyn pitäisi kuulostaa. Heillä oli näkemystä. Kun kuulimme ensimmäisen miksatun version Night Peoplesta, muistan liikuttuneeni kyyneliin. He saivat sen kuulostamaan täysin oikeanlaiselta ilman mitään keskusteluja, sanoo Susan.
Loppuvuoden keikkarintama ja tulevaisuuden suunnitelmat
Flown jälkeen Human Leaguella oli kaksi keikkaa Englannissa, joiden jälkeen bändi suuntasi Pohjois-Amerikka. Sieltä kiertue jatkuu Aasiaan ja Australiaan.
– Teemme keikkoja marraskuun puoliväliin saakka, jonka jälkeen pidämme taukoa. Perinteisesti olemme tehneet Englannin kiertueen joulun aikaan. Tänä vuonna olemme esiintyneet niin paljon, että pidämme joulun sekä mahdollisesti myös tammi- ja helmikuun vapaata. Tämän jälkeen Philip haluaa aloittaa taas biisien kirjoittamisen ja studiotyöt. Koko ruljanssi alkaa siis alusta ensi vuoden puolella, päättää Susan.
Human Leaguen kuulumisia voi seurailla Facebookista yhtyeen virallisilta fanisivuilta www.facebook.com/thehumanleague.
Haastattelu on kuultavissa Discostajien radioshow’ssa, joka löytyy osoitteesta www.soundcloud.com/diskostajat. Käy liittymässä myös Diskostajien Facebook-sivuille ositteessa www.facebook.com/diskostajat.
Teksti: Jouni Aikala
