Riko sporttirajasi, kumoa kuntokaavat

Kun kuntoliikunnasta tulee ”jotain ihan muuta”

Kevät keikkuen tulevi, ja uudenvuodenaattona vahingossa luvattua kuntokuuria on jo pari kuukautta takana. Aamujumppaan raahautuminen kello seitsemän alkaa jo luonnistua rutiinilla, eikä työpäivänjälkeinen uintireissukaan vaihdu enää Makuunin karkkihyllyksi ihan yhtä usein kuin ennen. Luulet jo tavoittaneesi sen personal trainerien mainostaman liikuntanirvanan… kunnes äkkiarvaamatta eräänä maanantaiaamuna iskee KYLLÄSTYMINEN. Osaat aerobic-koreografiat jo paremmin kuin ohjaaja itse, et enää tipahda steppilaudalta, eikä lähiuimalan 85-vuotias täti pikkupikkubikineissäkään jaksa enää naurattaa. Suomeksi sanottuna: liikunnasta on mennyt viimeinenkin ilo.

Vaihtoehtoja on tässä vaiheessa tasan kolme. Voit kiristää hammasta, kiroilla suupielistäsi ja jatkaa steppilaudan rääkkäämistä verenmaku suussa – näitä elämäänsä kyllästyneitä näkee urheiluhalleissa ja kuntosaleilla päivittäin, joten tämän täytyy olla ihan pätevä vaihtoehto. Voit toki myös viedä lenkkarit varastoon, lahjoittaa uikkarit UFFille ja urheilla lähimmälle pullahyllylle – kansanterveystilastoista päätellen tämäkin on suosittua.

Jos kumpikaan edellä mainituista ei houkuta, riko rajoja, ota riski ja rakastu uuteen urheilulajiin. Joo, tiedetään: vaihtaminen on aluksi aina hankalaa, kun uudesta paikasta pitää etsiä pukukaappeja ja näyttää ihan tyhmältä, on väärät vaatteet ja näyttää ihan tyhmältä, ei osaa alkuun mitään ja näyttää ihan tyhmältä… Asian voi kuitenkin nähdä toisinkin: tyhmältä näyttäminen nostaa pulssia, joten kyseinen toiminto siis käy ikään kuin alkulämmittelystä. Ole siis (tyhmän)rohkea ja löydä itsesi uudelleen – esimerkiksi balettitunnilta uima-altaasta tai kahvakuulaamasta kuntosalilta.

Veteen polsk!

Nuorten keskuudessa uinti on melko aliarvostettu liikuntamuoto, eikä ihme: aamulla aloittelevan uimarin ohittavat eläkeläiset, päivällä alakoululaiset ja illalla keski-ikäiset kuntouimarit, ja aloittelija on tasapuolisesti kaikkien tiellä. Masentavaa. Kun lajiin sitten vihdoin pääsee jyvälle, maisemat alkavat ennen pitkää kyllästyttää nekin – 50 metrin kaakeleita kun ei uusita sen useammin kuin vaarien Speedojakaan.

Vesiliikuntaa ei käy kuitenkaan ylenkatsominen. Jos rintauinti kyllästyttää eikä ”koiraakaan” oikein parikymppisenä kehtaisi enää kauhoa, voi perinteisen polskimisen vaihtaa vesijumppaan tai -pyöräilyyn, kansainvälisemmin hydrobicinä ja hydrospinninginäkin tunnettuihin lajeihin. Näistä tunneista ovat eläkeläisten vesivoimistelut kaukana, sillä vedessä riittää vastusta enemmän kuin kuivalla maalla. Hikiliikunnan karttajalle hyvä uutinen on kuitenkin se, ettei vedessä synny epämiellyttävää ”miss sweat t-shirt” -efektiä, eikä saunan ja suihkun yhdistäminen treeniin ole ikinä ollut helpompaa kuin uimahallissa. Ylipainon tai nivelongelmien valittajatkaan eivät voi turvautua tekosyihin, sillä uima-allas on ympäristönä molemmille armollinen veden kantavan vaikutuksen ansiosta.

Etkö vieläkään vakuuttunut? Pyöräily sattuu peräpehmusteisiin eikä haarahyppelykään innosta – edes altaassa? Uusinta uutta vesiliikunnan alalla edustaa AquaTrain-tuntiperhe, jossa altaassa harjoitetaan tämän hetken suosikkilajeja: lattari- ja showtansseja, nyrkkeilyä, itsepuolustuslajeja sekä pilatesta. Ohjelmistosta löytyy tunteja myös kovan kurin ystäville (AquaArmyInterval), rivitanssiin hurahtaneille (AquaLineDance) sekä perinteisen hölkän kannattajille (AquaJogging). Kostean ympäristön ystävien lisäksi tunnit sopivat erinomaisesti myös niille, joiden tanssiharrastus on tyssännyt askelien sekoamiseen: veden alta niitä ei taatusti huomaa kukaan.

Missä harrastaa:

Hydrobic: uintikeskukset ympäri maan
Hydrospinning: Helsinki, Lohja, Rajamäki, Klaukkala, Kasnäs
AquaTrain: Ikaalinen, Joensuu, Jyväskylä, Lappajärvi, Nokia, Tampere

Tangolla taipuu

Rohkeimmat kuntoilijat tarttuvat tänä keväänä tankoon pole dancing -tunneilla. Mitä yhdet pitävät siveettömänä pornona, on toisten mielestä mitä mainioin kuntoilumuoto – eikä vähiten siksi, että muun muassa Angelina Jolien ja Kate Mossin kaltaiset kaunottaret ovat julkisesti kuuluttaneet trimmaavansa sulojansa lajin avulla. Tankotanssin kehutaankin olevan fyysisesti koko kehoa aktivoiva liikuntamuoto, joka vartalon trimmauksen lisäksi kehittää tasapainoa, notkeutta ja kehonhallintaa.

Kaikkien maailmankuvaan ja moraalikäsitykseen tankotanssi ei kerta kaikkiaan taivu, mutta pelkän tangon yleisesti tunnetun käyttötarkoituksen takia lajia ei kannata jättää testaamatta. Tankotanssi on alun alkaen perua sirkuksesta, josta laji levisi kabareihin ja lopulta myös erotiikka-alalle. Hikisestä treenistä on kuitenkin seksi kaukana, eikä strippaaminen kuulu tunnin ohjelmistoon – päinvastoin, ihoalueita on jopa tarpeen suojata nirhaumien välttämiseksi. Kun perustekniikka on hallussa, tankotanssiin voi yhdistää muun muassa show- ja jazz-elementtejä – useat lajin opettajista ovatkin alun perin ammattimaisia baletti- ja jazz-tanssijoita.

Missä harrastaa:
Helsinki, Tampere

Peruspuntti vipattamaan

Jos pidät perinteisestä punttisalimeiningistä, mutta kaipaat vaihtelua treeniin, kannattaa suunnata joko kinesis- tai girya-tunnille. Kinesis on harjoittelumuoto, jossa neljän erilaisen laitteen avulla harjoitetaan lihasryhmiä rauhalliseen tahtiin kolmiulotteisin liikeradoin. Ohjatut tunnit eivät perustu perinteisiltä aerobictunneilta tuttuun ”tuhatta ja sataa” -mentaliteettiin, vaan perusajatuksena on aktivoida syvät lihakset rauhallisin liikkein. Lajin kehutaan kohentavan lihaskunnon lisäksi hapenottokykyä sekä verenkiertoa. Kinesis-ryhmät ovat tavallisesti osanottajamääriltään pieniä lajin vaatiman tilan vuoksi (n. 8 osallistujaa/tunti), mutta mikäli seura ei kerta kaikkiaan innosta, monilla saleilla kinesistä voi harrastaa ohjattujen tuntien ulkopuolellakin.

Girya ei alkunäkemältä sen sijaan vaikuta lainkaan rauhalliselta lajilta: kahvakuuliksikin nimetyt voimailuvälineet liitelevät harrastajien tassuissa ympäriinsä vinhaa vauhtia. Kuulat ovat melko painavia (vaihtoehtoja aina kahdeksasta 50 kiloon), mutta nopeassa liikkeessä vartalo kykenee hallitsemaan raskaitakin taakkoja – bonuksena viuhtomisesta syntyy suuri energiankulutus, joka onkin yksi lajin valttikorteista.

Yllättävää kyllä, pikkiriikkisen painonnostoa muistuttava laji kehittää myös hapenottokykyä siinä missä juoksu tai pyöräilykin, eikä se perustekniikan opittua ole lainkaan vaarallista, vaikka ulkopuolisen silmissä kieltämättä melko iselta kuula-akrobatialta vaikuttaakin. Girya-tunteja järjestetään useissa kuntokeskuksissa, mutta myös tätä lajia voivat erakot harrastaa ylhäisessä yksinäisyydessään. Noviisin kannattaa kuitenkin aluksi konsultoida aina alan ammattilaista, sillä väärillä liikeradoilla kehittää itselleen lihaksien sijaan vain ongelmia.

Missä harrastaa:
Kuntokeskukset ympäri maan

Pallot pussiin ja halliin

Siinä missä jumppa- ja tanssisaleille tuodaan uusi tunti miltei kuukausittain, jotkin asiat ovat pysyviä kuin Paavo Väyrynen: ne voivat olla pois muodista, mutta palaavat aina vahvempina kuin koskaan. Urheilumaailmassa tämä koskee, paitsi Matti Nykästä, myös monia palloilu- ja mailapelilajeja, kuten jalkapalloa ja tennistä. Kun siis tässä ”tuoteperheessä” tapahtuu uudistuksia, niistä on syytäkin pitää meteliä.

Padel on uusi mailapeli, joka yhdistää tenniksen ja squashin ominaisuuksia: kentällä on verkko kuten tenniksessä, ja kentän päädyissä seinät, kuten squashissa. Padelin pelaaminen ei perustu yhtä paljon voimaan tai syöttötekniikkaan kuin esikuvansa, vaan pelissä voi pärjätä myös peliälyllä. Padelia voivatkin pelata näennäisesti hyvinkin keskenään eritasoiset pelaajat ilman tuskallista ”nyt sä taas missasit pallon” -draamaa. Sosiaalisesti rajoittuneille peli ei kuitenkaan sovellu sen perusluonteen takia: padelia pelataan aina nelinpelinä.

Futsal lajina ei ole järin uusi ilmiö, mutta sen yleistyminen harrastajien keskuudessa on kasvanut nopeasti parin viime vuoden aikana. Hallijalkapallo oli joitakin vuosia sitten lähinnä aktiivisten jalkapalloilijoiden talvilaji, mutta se on kasvanut nyt jo täysin omaksi genrekseen. Monet kutsuvat silti futsalia yhä jalkapallon pikkuveljeksi, mutta todellisuudessa rookiet joutuvat kyllä tarttumaan sääntökirjaan: lajissa on ominaisuuksia muun muassa salibandysta ja koripallosta, ja osa jalkapallosäännöistä on vain suvereenisti heitetty mappi Ö:hön. Jalkapallokenttää huomattavasti pienemmän peliareenan ansiosta laji vaatii pelaajilta taitoa ja pelisilmää – ”pitkä päähän ja perään”-strategia ei futsal-kentällä toimi. Suomen olosuhteissa futsal on erinomainen tapa viilata potkupallotaitoja talvella, ja laji sopii erinomaisesti myös niille, jotka ovat kyllästyneet ryntäilemään nahkakuulan perässä pitkin ostoskeskuksen kokoista kenttää.

Missä harrastaa:

Padel: Helsinki
Futsal: Seurat ympäri maan

Lisätietoa:

Hydrospinning:

http://www.hydrospinning.fi/index.php?id=1

AquaTrain:

http://virtwww.kampusdata.fi/vesiliikunta.com/aquatrain.html

Pole dancing:

http://www.rockthepole.fi/
http://www.tankotanssi.fi/

Padel:

http://www.carusel.fi/padelfinland/index.php

Futsal:

http://www.palloliitto.fi/kilpailu/futsal/

Teksti: Elsa Nurmi