Helsinki – Utsjoki

[wide][/wide]


Kerron tässä pyöräilyreissusta Helsingistä Utsjoelle, jonka toteutan siten, että sama olisi taloudellisesti mahdollista kenelle tahansa. Siis halvalla käytettynä hankittu pyörä, jonka itse kunnostin. Halvalla hankitut varusteet… Majoitukset sukulaisten, tuttavien luona ja edullisissa maatilamajoitus tyyppisissä paikoissa. Osittain myös laavuissa ja leirioloissa. Tiukan aikataulun vuoksi päivitän blogia hiukan jälkikäteen.

31.8
Viime keväänä aloitin pyöräilyn uudestaan ja kilometrejä alkoi kertyä 20-60 päivässä. Kerron siitä lisää varsinaisen lehtijutun yhteydessä. Lähtö hiukan viivästyi järjestelyiden vuoksi. Reissuani lähtivät tukemaan Metropoli lehden lisäksi Varusteleka, Kotipizza (polttoaineet:) ja Velosport. Lähdin puolen päivän jälkeen ajelemaan kohti Porvoota ja hieno vanha tie maisemineen ja reissuun lähdön innossa tulii mentyä aika lujaa:). Myöhemmin kostautui, heh! Berluscoonin jälkeen Porvoon Kotipizzassa suunnistin kohti Loviisaa. Pakko myöntää että sateessa, reppu selässä, rekkojen pyyhältäessä ohi, mietin että mihin hittoon olen oikein ryhtynyt. Loviisassa join vanhan kaverin kanssa kahvit ja käytiin katsastamassa hieno venesatama. Illan jo pimetessä ja jo väsyneenä lähdin kohti Kotkan Karhulaa, ystäväni Jouni Jyrkän koirahoitolaa, jossa myös Poliisin ja Rajavartiolaitoksen koirat lomailevat, toiveena että sieltä löytyisi koppi minullekin. Yöllä rättiväsyneenä kaveri nouti minut paikallisen Prisman pihalta. Otettiin parit bisset ja turistiin Saksanpaimenkoirista. Hyvä fiilis oli viettää ensimmäinen yö vanhan ”koirakaverin” luona.

1.9

Aamulla heräilin Kotkan koirahoitolasta ja seurailin aamurutiineja. Paikkoja tällä hetkellä 18, luonnonkauniissa ympäristössä. Piloillaan otin Norjan armeijan makuupussini yhteen tarhaan ja Roope Saksanpaimenkoiran kanssa poseerattiin. Todellisuudessa nukuin vierashuoneessa:) Jouni opasti minut tie 26:lle, joka oli aika haasteellinen runsaine mäkineen. Huh! Välillä tuli vettä niskaan ja jotenkin oli tosi raskasta… Luumäen tienoilla vaihdoin Karjalantielle. Tutut maisemat saivat mielen virkistymää ja vielä kahvit pitkällä Shellillä. Yes. Geelialkkarit, jotka otin Velosportilta testiin toimivat hyvin. Varsinkin kun raskas reppu selässä, helpompaa takalistolle. Myös hyvät aim MTB Sport polkimet ja Parentini ajohanskat tuntuivat hyviltä! Ei mitään ”hifistelyä” vaan tärkeitä pointteja pitkällä matkalla.. Kosketuspinnat pyörään. Yöllä lähestyessäni Lappeenrantaa pysähdyin levähdyspaikalle, jossa seisoi rekkoja. Päätin jäädä tauolle istumaan kivannäköiseen katokseen. Tähtitaivas näkyi hyvin pimeässä ja hetken harkittuani vetäisin makuupussin auki ja päätin nukkua yön siinä, vaikka oudolta tuntuikin. Tähdet vaan pimeässä näytti niin hienoilta ja ohipyyhkäisevien rekkojen valot…
2.9

Aamulla heräsin starttailevien rekkojen ääniin. Hyvät unet kuitenkin olin saanut ulkoilmassa. Varustelekasta hankittu Norjalainen makuupussi toimi hyvin, vaikka yö oli aika viileä. Itseasiassa jouduin pitämään pussia auki, ettei tullut hiki. No, se olikin hamkittu Lapin osuutta ja mahdollisia pakkasöitä varten. Päivän ja yön lämpötilaeroista johtuen pientä kosteutta oli kertynyt vehkeisiin, mutta sateesta huolimatta kaikki kuivana. Olin laittanut repun sisälle jätesäkin, johon kaikki vaatteet oli pakattu. Paperit, kartta, laturit, varakännykkä ym. vielä minigrip pusseihin. Suunnistin kohti Lappeenrantaa. Ystäväni Markku Tikka, Asennesiivouksen Tj. Oli järjestänyt vapaata, napannut Helkamaveloxilta uuden S3000 hybridipyörän testattavaksi ja ajanut autolla Lappeenrantaan. Treffattiin Prisman edessä ja osteltiin puuttuvat varusteet. Myös Markun perusretkivehkeet oli jo hankittu Varustelekasta. Kaivettiin pyörä paketista, syötiin Kotipizzassa ja eikun menoks. Huh mikä seikkailu Lappeenrannan ja Imatran välillä. Kevyenliikenteen väyliä oli vaikea löytää ja välillä tietöiden pomo antoi meille luvan ajaa moottoritien porsailla eristetyllä puoliskolla :) Lopun matkan neuvoi hyvännäköinen naispoliisi ;) Satoi kaatamalla ja hybridi joutui heti kovaan testiin. Iso mies, raskas reppu, soraa, löysää hiekkaa, uutta öljyistä asfalttia, keskeneräisiä sillanpohjia… Markun mielestä pyörä oli jämäkkä, vakaa ja rullasi hyvin. Totesi ”tuntuu kuin ajaisi uudella autolla”. Majatalo Parikkalassa johon ”piti” ehtiä :) olikin lopettanut! Perrr… Yöllä rättiväsyneenä, molemmilla jalat märkinä, pelastauduimme Pyörölammen taukopaikan Isoon, Kuivaan, hirsiseen katokseen…


3.9
Yöllä Pyöreän lammen pimeässä katoksessa unen seassa ihmettelin että mikä elukka täällä oikein pomppii, mutta en jaksanut kiinnittää asiaan huomiota. Aamulla näin että se oli kissa joka oli tullut uteliaana sinne leikkimään :) Ei muuta kun kamat kasaan ja Karjalantien päälle. Turvallisuudesta sen verran että tien päällä pitää olla hereillä! Rekat kyllä nätisti väistävät pyöräilijää, mutta yöllä jos kaksi sattuu vastakkain, on syytä vetää reilusti pientareelle! EIKÄ heti takaisin asfaltille. Koska heti perässä voi tulla toinen, metelissä sitä ei kuule.

Markulla oli toinen päivä vaikeaa. Vaikka kovakuntoinen mies, tottumus pidemmän matkan pyöräilyyn puuttui… Takalisto kipeenä :) geelialkkareista huolimatta. Auttavat kyllä, mutta eivät ole mikään autuaaksi tekevä juttu.
Pitkät mäet meinäsivat viedä mehut miehistä… Simpelee Teboil on loistava! Kahvila, hyvä aamiainen 6 euroa. Kauppa, rautakauppa, ravintola, nettiyhteys…
Maisemat alkoivat muuttua pikkuhiljaa Pohjois-Karjalaksi. Ah!!! Sairaan kaunista, ei voi muuta sanoo. Mun koti, jotenkin kuitenkin… Ihmiset samanlaisia kuin mihin olin lapsesta perhepiirissä tottunut. Matkan varrelta jäi mieleen järvi asumattomalla pätkällä. Valtava lauma joutsenia! Markkukin totesi äimissään ”Voi luoja täällä on kaunista”. Markun polvi oli pitkistä mäistä ärtynyt ja aika lähellä tais olla, ettei joutunut luovuttamaan saman tien. Illalla myöhään pistäydyimme Karjan Kievariin ja hienoa! 30 euroa löytyi lämmin mökki! Suihkutilat ja keittiö eri rakennuksessa. Kaunis niemi järven rannalla. Henkilökunta ihania, eloisia Karjalaisia naisia. Laitettiin kastuneet vehkeet kuivamaan ja otettiin muutamat bisset. Juhlaa muutaman rankan päivän jälkeen.

4.9
Hyvien aamiaisten jälkeen lähdettiin jatkamaan Karjantietä eteenpäin. Maisemat pikkuhiljaa muutuivat… Karua, mutta kuuset ja koivut ihanan tuuheita. Enemmän ja enemmän jäkälää tienpientareilla, arktinen ripaus ja vaaramaiseman avaruus, ah! Kesälahdella nimensä mukaisesti oli KESÄ, perhosia ja aurinko paistoi. Tolosenmäen risteyksessä, missä tie kääntyy Rääkkylään ja Liperiin päin syöksyimme nälkäisinä Nesteelle, syömään Kotipizzaa tietenkin :) Olin ajanut autolla vuosikausia tietä Liperiiin mutta vasta rauhallisesti pyöräillessä maisemat oikeastaan avautuivat.

Pointti pyöräilyssä on nimenomaan se. Kosketus ympäristöön on toisenlainen. Molempien pyörät olivat pelanneet hyvin ja Varustelekasta hankituista varusteista voi yksiselitteisesti todeta että ne kestävät kovaa käyttöä! Täynnä tavaraa reppuja voi kiskoa selkään, ilman että tarvitsee pelätä että hihnat irtoavat tai joku paikka repeää. Armeijakäyttöön suunnitellut ja kehitetyt jutut ovat niitä joihin voi luottaa rankoilla reissuilla. Kerrospukeutuminen ehdoton juttu, silloin kuin päivän ja vuorokauden aikana lämpötila muuttuu koko ajan. Merinovillaiset alusvaatteet eivät kerää kosteutta! Loistojuttu. Siihen päälle housua, villapaitaa, fleeceä tai vaan T paita ja Goretex takki niskaan jos alkaa satelemaan.

Taukoja hienoissa järvenrantapaikoissa tuli pidettyä useita:), joten vasta yöllä saavuimme Tutjunniemen saariston rantaan. Viimeisellä hiekkatiepätkällä Markun pyörän valosta loppuivat patterit ja taiteilimme kuoppaista tietä mun pyörän valossa. Aika extreemiä, yöllä väsyneenä. Tätini ystävä Aatos Myller haki meidät veneellä äitini kotitaloon Laitasaaressa, joka on museoitu, vanhan tukkilaisperinteen säilyttämiseksi. Isoisäni oli alueen tukkitöiden johtaja. Yö oli kylmä ja veneellä menimme paksun usvan läpi, katsellen tolkuttoman kirkasta tähtitaivasta. Pyörät oli laitettu parkkiin perhetutun latoon ja tädin tekemät ruuat odottivat. Saunoimme, joimme Aatoksen tekemää luomupuolukkamehua ja ihailimme tähtitaivasta.

5.9
Aamulla tuli löysästi heräiltyä Laitasaaressa. Esittelin äidin kotipaikkaa venevajoineen, ja tukkimiesten kämpän raunioineen. Ennen paikka oli ollut aikalailla elävä. Paljon porukkaa, eläimiä, laiva Joensuusta oli käynyt laiturissa joka päivä. Isoisä oli jopa pitänyt pientä kauppaa yhdessä sivurakennuksista. Ei mikään supermarket, mutta varmaan tarpeen siihen aikaan. Ennen ihmiset olivat enenmmän omavaraisia kuin nykyään. Kalastus, metsästys, marjastus, sienestys ja tietenkin Karjalanpiirakoiden leipominen ovat kyllä edelleen vahvasti kuvioissa mukana.
Markku ihmetteli ympäristöä ja totesi ”Täällä on joku ihme rauha! ja kaikki on niin puhdasta”. Päivällä pyöräilimme rauhalliseen tahtiin Joensuuhun. Ilma oli mahtava ja hienot pyörätiet lähes koko matkan. Elisan liikkeessä Markku joutui tunnin jonottamaan yhtä puhelimen laturia, koska oli kiireessä napannut väärän mukaan. Puhelinkin oli sateessa kastunut ja reistaili. Pieniä paineita :) yrittäjän pitää kuitenkin olla tavoitettavissa vaikka olevinaan lomalla.
Itse jouduin pyytämään Helsingistä matkahuollon kautta lähettämään mun vaelluskengät, koska syksy näytti tekevän tuloaan ja koko ajan Pohjoisemmaksi mentiin. Aunetädin kaupunkiasunnossa syötiin ja mentiin Aatoksen Omakotitaloon Rantakylässä yöksi. Aatoksella oli käynyt varkaita. Kaikki paikat oli sotkettu ja aseet ym. tavaraa viety. Tyhmä rosvo jäi pian kiinni, koska oli ottanut myös työkavereiden Aatokselle antaman kepin johon oli asennettu pyörän soittokello, taskumatti ym. tarpeellista:) Pistooli saatiin takaisin, mutta haulikko edelleen kateissa. Harmi Aatos kova metsämies ja jäniskoiran omistaja.

Aamulla kiireessä Erätukkuun hakemaan Markulle lämpimämmät kengät ja mun kengät matkahuollosta. Aatos myös kova pyöräilijä saattoi meidät oikealle tielle kohti Vanhaa Kaltimoa Kontiolahdella. Aatoksen mökille vaaran rinteelllä. Paikka oli tuttu minulle, olin lomaillut siellä muutaman kerran ja majoittanut TV ohjelmien kuvausporukoitakin.

Vanhalla Kaltimontiellä hurjat mäet naurattivat ja aikaa paloi mielettömien maisemien kuvailuun. Lopuksi väsyneenä työntelimme pyörät kärrypolkua pitkin ylös vaaran rinteeseen vanhaan suutarin taloon, jonka Aatos oli kunnostanut. Oikea keidas erämaan keskellä. Pihalla nurmikko, sähköt ja kaikki. Ilalla pihalle käveli naapuri haulikon kanssa ja jäi juttelemaan. Jänis oli karannut koiralta. Metsästys on Pohjois-Karjalassa SE JUTTU. Se on ennen ollut elintärkeää ihmisille ja tärkeä asia henkisessä mielessä vieläkin. Maassa maan tavalla. Jos haluaa tutustua äijiin, paras jutella Karhuista, korvesta ja koirista. Yöllä mökin portailla erämaassa päivittelin ensimmäiset pätkät kännykällä blogiin.

7.9

Aamupäivä meni työnnellessä pyöriä hiukan takaisinpäin Vanhan Katimontien mäkiä ja kuvatessa uutta Helkaman pyörää vaaramaisemissa. Sitten Suunta kohti Lieksaa, Ahvenisen kautta, jossa myös hienot maisemat hiekkarantoineeen. Pilvisellä ilmalla ei oikein huvittanut kuvailla niitä. Illalla Lieksassa löytyi loistava grillikioski. Makkaraperunat 4,70e, 1/2 litran maito 0,90e, kahvi 0,50e, asiaa! Myyjäkin oli mukavan rempseä nainen. Naureskeli ”on teillä vähän vielä matkaa edessä”. Todella positiivisesti ihmiset matkan varrella suhtautuivat hulluihin Suomalaisiin pyöräretkeilijöihin.
Sää parani Lieksan jälkeen. Oli oikeastaan lämmintä ja loivaa alamäkeä melkein koko matka. Liikennettä oli niin vähän että koko tie oli käytännössä meidän käytössä. Aika mieletön fiilis lasketella
kuunvalossa pitkin öistä erämaatietä. Pyörän lamppujen valot vaan heiluivat edessä. Hassu fiilis oli pysähtyä tauolle johonkin bussipysäkille. Pimeetä ja täysin hiljaista, aikamoinen kontrasti
vilkkaiden maanteiden jälkeen. Erämaaosuuksilla on syytä olla pari pakettia varapattereita pyörän lamppuun ja otsalamppu varalamppuna. Jossain vaiheessa ennen Nurmesta alkoi taas tietenkin sataa :)
Onneksi löytyi katos, johon päätettiin jääfä pimeimmäksi aikaa lepäämään. Markku nukahti penkille ja unissaan länttäsi kätensä jonkin petolinnun paskaan :) Heh! Kylmä tuuli, märkää, täysin pimeetä… Pyöräretkeilyn iloja :)
Mahtava kokemus kuitenkin, öinen maantie Lieksasta Nurmekseen…. Ei pysty edes selittämään.
8.9

Kohti Nurmesta ja aamukahville. Päivän mittaan ilma parani ja koska Markun polvi oli ärtynyt, pidimme aika pitkiä taukoja maisemia ihaillen. Helkaman pyörässä vähän uudenaikaiset levyjarrut laahailivat. No joo, sateessa ja kuraisia teitä… Myös pientä natinaa ohjaustangossa huomattiin kun seisovilteen polki jyrkkiä kohtia ylös. Nämä oikeastaa ainoat epäkohdat! Muuten Markku oli sitä mieltä että pyörä sopii hyvin isokokoisellekin miehelle ja sillä uskaltaa laskea reppu selässä aika hurjia mäkiä, niin että pyörä pysyy hyvin käsissä. Vaihteet toimivat Markun mielestä loistavasti. Itse katselin S3000 Hybridipyörää ulkopuolelta ja minusta se näytti vanhan-ajan peruspyörältä, jossa oli paljon vaihteita ja jousitettu etuhaarukka ja penkki. Michelinin valkosivuisissa renkaissa oli mielestäni hyvää se että valkoiset sivut olivat heijastimia! Ihan kelpo reissupyörä ja varmaan hyvä myös työmatkoihin. Muista varusteista Markku tykkäsi erityisesti Varustelekan makuupussin fleece sisäpussista.


Matkalla Kuhmoon päin mäet, mäet, mäet :) saivat Markun polven kipeytymään niin pahasti että hänen oli pakko keskeyttää… Ei muuta kun soittelemaan linja-autojen aikatauluja ja selvisi että seuraava menee vasta aamulla. No Taksi alle ja viimeiset kilometrit Kuhmoon. Yövyimme paikallisessa majatalossa ja joimme yhteisen pätkän kunniaksi muutamat oluet. Markkua otti tietenkin päähän, kun reissu hänen osaltaa keskeytyi, mutta virkistyi kun majataloon ilmestyi lauma nuoria Venäläisiä kaunottaria ;) Aika hyvin mielestäni kuitenkin, ilman valmistautumista, yhteen putkeen Etelä-Karjalasta Kainuuseen!
9.9

No niin meikäläisen matka jatkui yksin, vaan ei yksinäisyydessä… Matkan varrella juteltua tulee ihmisten kanssa ehkä enenmmän kuin arkielämässä! Kuhmon torilla aamukahvilla taas paikalliset äijät ihmettelivät miestä pyörän ja repun kanssa. ”Mistä tulossa? Mihin menossa”, ”jaa että Helsingistä Utsjoelle… No on siinä polkemista! Hehheh”. Itä-Suomessa juttu aina kääntyy jotenkin Karhuihin… Rakas, usein pelätty ja vihattukin, mutta aina kunnioitettu kansalliseläimemme on kuitenkin ihmisten sydäntä lähellä. Jotenkin vähän mystinen juttu… Ukot kertoivat että Karhuja ruokintapaikalla oli ollut joskus parikymmentä… Vähän kakspiippunen juttu… Kivahan se että Karhuja pääsee katselemaan ja kuvailemaan, mutta, mutta. Ne yhdistävät ihmisen hajun ruuan saantiin… Turismi on alueelle tärkeää, joten vähän vaikea päättää mitä asiasta mieltä. Ukot kertoivat että kaatolupia oli alueella parikymmentä ja Karhut oli kaadettu muutamassa päivässä. Tarkoittaa että Karhuja on paljon tai sitten metsästäjät alueella ovat erityisen taitavia :)

Aamiaiseksi Berlusconi paikallisella Nesteellä ja kohti Lentiiraa. Sadetta, mäkiä… Lentiirassa Kirpputorilla Kahvit ja ei löytynyt majoitusta. Ranskalainen Sabrina,
majatalonpitäjä, oli turisteille näyttämässä Karhuja. Sateeseen, yötä vasten kohti Suomussalmea… Yöllä aikalailla asumattomalla tiellä, talvisodan taistelupaikkojen
ohi ajellessa tuli mietittyä kaikenlaista… Jalat oli märkänä ja väsytti jo aika lailla… Mietin kuitenkin että mikäs mulla oikeesti hätänä täällä uudenaikaisella pyörällä
ajellessa, hieno Goretex puku päällä…. Verrattuna siihen että lumihangessa, pakkasessa miehet on täällä taistellu hengestään ja rämpineet pitkin metsiä! Aika kammottava tunnelma yöllä sillä tiellä oli… ehkä kuolemanpelko ja tuska oli jättänyt jälkensä alueeseen…

Aamuyöllä istuin Raatteen portille syömään eväitä ja jaksoin just kiivetä pyörän selkään. Vielä vähän matkaa. Huhhuh! Mäet ja sade! Aamulla Suomussalmella soittelin matkatoimiston antamia HALPOJA majoituksia. Majatalossa 65e yö ja paskat! Scandic oli auki ja sieltä sai kahvia. Respassa sattui olemaan mukava kaveri Arto. Kerroin mikä on mun reissun idea ja että en voi ottaa huonetta normaalihinnalla. Työnsi mulle avainmen käteen ja totesi ”kattellaan aamulla sitä hintaa” Kertoi että vaikka tämä Scandic, yksityisen yrittäjän vetämä…
10.9
Aamu jatkui LÄMPIMÄN kahvikaakaon merkeissä Suomussalmen Scandicissa. Sitten muutama olut ja nukkumaan! Päätin pitää suosiolla välipäivän. Hotellin aulassa oli kone ja yhteys ja pääsin vihdoin päivittämään blogia. Sain pestä sateessa ja kurassa ryvettyneet vaatteet, kierrellä vähän kylän kaupoissa ja rentoutua. Tässä kohtaa voisin vähän puhua varusteista ja vehkeistä. Pyörähän oli käytettynä ostettu Peugeot Origin 40. Pyörä oli ostettaessa hirveän näköisessä kunnossa ja pelkästään sen puhdistamiseen meni päivä. Maastopyörä tyyppinen kevyellä alumiinirungolla. Aina kun puhutaan pyörämerkeistä, pitää muistaa että esimerkiksi minun pyörässäni ohjaustanko on Zoom, GA tai jotain :) force kiinnikkeillä. Jarrukahvat ja
vaihteet Shimanon, jarrut Promax, vanteet mavic…. Renkaiksi vaihdoin Continental TourRide valkosivuiset katurenkaat (15,90e Prismasta) ja Continentalin sisäkumit (6,90e Prismasta) Pyörän satulan kiinnitys Kalin, satula Selle Trimatic….:) Polkimiksi vaihdettiin aim MTB sport Velosportista. Josta minulle tuli myös Michelinin vararenkaita, tehokas pikku pumppu, minityökalusarja ja Gore geelialkkarit, jotka osoittautuivat aika lailla tarpeellisiksi pitkällä reissulla (ei hiertymiä!) Kare Velosportilta sääteli mun pyörän satulan oikeeseen asentoon ja tutki ettei pyörässä mitään vakavampia vikoja.

Reppuna mulla vuosia sitten hankittu, ilmeisesti Sveitsin erikoisjoukkojen reppu, johon selkäosan sisätaskuun, pehmikkeeksi ja tukevoittamaan, löytyi Varustelekasta kokoontaitettava makuualusta 9e. Repun alataskuun kätevästi mahtuva Mil-Tecin pressu, josta nopeasti mustekaloilla puihin kiinnittämällä saa hätätilamajoitteen. Makuupussina Norjan armeijan ”käytetty” loistomakuupussi. Muistaakseni alle 60e Varustelekasta!!! Pyörän valon ostin 3,50e kirpputorilta ja mukaan otin myös ammattikäyttöön tehdyn Petzl otsavalaisimen. Tottakai reppuun sujahti myös Martinin Kontio puukko, jonka kahvan Saksanpaimenkoirani olivat tyylikkäästi muotoilleet uudelleen :) Kaikkea pientä tärpeellista sälää ja Primus keitin. Voin paljastaa jo tässä vaiheessa että salaisena aseena matkalla minulla oli Natsien kätköistä löytynyttä SCHO-KA-KOLA energiasuklaata, jota Varusteleka myy :) Ilta meni blogia päivitellessä, Telaketjun soittaessa Hotellin ravintolassa. Hyvät bileet! Mutta 1 tuoppi ja nukkumaan….

11.9


Kunnon aamiainen Scandicilla ja vielä Kotzone paikallisen Nesteen Kotipizzasta evääksi. Kohti Kuusamoa läpi hienojen maisemien. Matkalla törmäsin taas Kuusamolaiseen pariskuntaan, jotka olin tavannut levähdyspaikalla ennen erämaaosuutta Suomussalmeen. Heillä oli mökki Kuhmossa. Mies oli vielä pelotellut minua ;) ”Tällähän just kaadettiin kolme ja puolsataa kilonen karhu! Mitäs jos sellanen nousee takajaloilleen ja karjahtaa sulle? Taitaa tulla nopeusennätys Suomussalmeen ;) Vitsailin takasin ”noo mulla on repussa Martinin puukko ;)” Juteltiin myös Suomalaisuuden mystisestä puolesta ja totesin ”ei karhut mun kimppuun käy…” Nyt takaisin kotiin Kuusamoon ajaessa, pysähtyivät odottamaan minua levikkeelle. ”Terve, terve, sinä se jaksat polkea. Me ei jakseta edes kävellä mökille, pitää mennä mönkijällä:) Mitäs jos heitetään sun pyörä mönkijän seuraks peräkärryyn ja tuut lopun matkaa meidän kyydissä Kuusamoon?” Totesin että oon niin paljon kierrelly ja kaarellu… ”mikä ettei:)” Juteltiin matkalla ummet ja lammet, pysähdyttiin katsomaan yksi hieno laavupaikka… Karhuista tietenkin taas:) Matkan varrella oli paikka, jossa pennusta jonkun miehen kanssa kasvaneet karhut asuivat. Olivat pari kertaa rajuissa leikeissään raadelleet miehen sairaalakuntoon ja uintiretkellä järvellä yrittäneet kiivetä veneeseen. Mies oli joutunut roikkumaan toisella laidalla kuin paraskin purjehtija :). Villieläimet on villejä, vaikka jossain määrin kesyyntyvätkin… Kerroin heille kuinka aina nuorena näin unia, jossa karhu hyökkäsi kimppuuni. Siis sellaisia unia, jotka ovat yhtä selviä ja todellisia kuin jokapäiväinen elämä… Kun aloin olemaan jotakuinkin aikuinen näin unen jossa karhu tuli minua vastaan metsässä nousi takajaloilleen, heilautti käpäläänsä, laskeutui rauhallisesti alas ja meni pois. Sen jälkeen en nähnyt enää koskaan karhusta unta! Hienoja ihmisiä, pariskunta. Neuvoivat mistä löydän halvan majoituksen, vähän matkaa Kuusamosta eteenpäin. Taas reppu selkään ja polkemaan, MUTTA Kuusamon Kotipizzan kautta :) Matkajoki Campingia piti pieni Lappalaisen näköinen mies, jonka vastaanottotilan katossa roikkui 17.000 kynää :) ”Asiakkaat on neh jättäneet”. Mulle löytyi pikku mökki.



12.9

Matka jatkui kohti Sallaa ja hämmästyksekseni huomasin että radio NRJ toimitilat olivat muutaneet keskelle jänkhää :) !!! Rukan turistirysän kuittasin kahvikupillisella. Metsäkanalintuja oli Kuhmosta lähtien ollut enemmän ja enemmän. Kun hiljaa rullailin pyörällä pitkin tietä, parvia pyrähti lentoon tien vieressä vähän väliä. Yksi vanha mies jonka kanssa juttelin matkalla oli sitä mieltä että ”Lämmin kesä, hyvä poikastuotanto… ja ketuille riittää helpompaa saalista kun myyräkanta on runsas… Mutta se menee ikäänkuin 7 vuoden jaksoissa, on ihme juttu, ei siihen oikein ole selitystä…” Ensimmäisen poron näin vasta ennen Sallaa! Outoa, tosi vähän poroja. Päivä meni jotenkin nopeasti. En edes muistaakseni pysähtynyt syömään, ajoin vaan ja nappailin välillä siivun Fazerin sinistä suklaata. Masemat muuttuivat hienoksi Sallan metsätunturimaastoksi. Moni ei miellä vielä Lapiksi, mutta Sallan seutu onkin vähän oma juttunsa… Kaunista, kaunista. Matkalta soittelin Sallatunturin tuville ja löytyihän sieltä halvalla minulle varsin tasokas mökki. Matkalla otin selkeän linjan. Ajattelin itse että olen Suomalainen katselemassa kotimaatani ja jos minua jossain kohdeltiin turistina… jatkoin matkaa.

Illalla istuin hetken Sallatunturin tupien Kiela ravintolassa ja juttelin vanhemman pariskunnan kanssa, jotka olivat jääneet koukkuun Sallan omanlaiseen seutuun. Olivat viimeiset 36 vuotta viettäneet kaiken vapaa-aikansa seudulla! Aamulla jäin pitkäksi aikaa juttelemaan Vesan kanssa, joka oli metsästysreisulla. Mies oli paljon matkannut maailmaa elintarvikebisneksessä ja Kolunnut Pohjoisen paikkoja laskettelun ja lautailun opettajana kymmeniä vuosia. Meistä tuli heti kaverit.

13.9

Lähdin siinä puolenpäivän tienoilla Sallatunturin tuvilta ja pysähdyin vielä juomaan lisää kahvia tunturin kupeeseen ilmestyneeseen kivaan uuteen kahvilaan. Mukava nainen siinä aloitteli yritystä ja mies rakenteli lähelle mökkejä. Sallan kylillä näin talon jossa oli rypäs metsäalan toimistoja. Kävin kyselemässä laavuja matkalla Savukoskelle, koska en ollut varma kuinka pitkälle jaksaisin… ja myös siksi että olin kuullut karhun juuri tappaneen jonkun kansanedustajan lampaat sillä seudulla. Ajattelin että voisin piruttain viettää yön ulkona :) Aika älytöntä, minun mielestäni, pitää lampaita ilman vartiokoiria, tiheällä karhualueella. Todella ikävä tapaushan sellainen on, kaikkien kannalta, myös karhun… Minulle neuvottiin paikka joen rannalla, joka oli ympäristöministeriön.

Taas satoi ja muutenkin harmaat ilmat eivät houkutelleet kuvaamaan. Vaikka hienoja tietenkin nekin maisemat. Enkä ollut kuvausreissulla, vaan itse livenä katsomassa Suomea ja toiveena että muutkin tekisivät niin! Pimeässä löysin oikean tienviitan otsalampun avulla. Laavu olikin avoin grillikatos, tulisija keskellä ja siivottomassa kunnossa. Tässä taas nähtiin ettei kommunismi toimi :) Jos joku paikka ei oikein ole kenenkään, siitä ei kukaan oikein huolehdi. Hohhoijaa. Lattialta löytyi onneksi pari kuivaa kalikkaa, joista sain vuoltua sytykkeitä ja katoksen ympäriltä löytyi kasoja märkiä rakennusjätteitä, joita asettelin kuivamaan tulen ympärille :) Märät sekalaiset puutavarat räiskivät niin etten viitsinyt avata ja pilata makuupussiani. Pistin villapaidan päälle ja asettelin repun tuulen puolelle nurkkaan nojaamaan, torkuin sitä vasten ja taiteilin aina välillä heräillen märkien puiden kanssa. No, halpa hyvä majoitus :) Mikäs siinä.Yöllä tuuli aika kovaa ja tuijottelin kunnon roihua, jonka olin saanut aikaiseksi. Aika hieno fiilis sielläkin, kuitenkin, jossain kohtaa… Aamulla katselin ympäristöä ja paikkahan oli oikeastaan kaunis. Joen ranta ja hieno vanha mänty katoksen vieressä.

14.9

No niin ja pienessä kohmeessa liikenteeseen, huonosti nukutun yön jälkeen… Kohti Savukoskea ja Sodankylää. Viitteitä poronhoidosta alkaa näkyä enenmmän ja’enemmän ympäristössä. Metsäkanalintuja, haukkoja… Savukoskella parkkeeraan kylän baariin. Kahvia tarjoilee tumma nuori kaunotar ;) Lihakeittoa ja leipää 6e!!! Sairaan hyvää. Kaikki ihmiset tulevat juttelemaan, neuvovat auttavat… Voi Jesus! Ihan eri maailma kuin etelässä. Vaiston varassa päätän ajella Pohjoisempaa tietä Tanhuan kautta Sodankylään. Poikkean vielä kylän kaupassa, jossa nuori vaalea kaunotar. Ihan uskomattomat vaaleansiniset silmät… Huhhuh ;) Tie muuttuu yksikaistaiseksi, mutta ohituspaikkoja kylläkin vähän väliä. Mahtava erämaa! Paikalliset ukot olivat neuvoneet minut maatilamajoitukseen Tanhuan Erä-majat.

Yövyn vanhemman Isännän aitassa, joka päällepäin näyttää vaatimattomalta, mutta TV, Jääkaappi, hieno kivistä muurattu takka :) Loistavaa! Kutsuvat minut vielä taloon saunomaan. Isäntä kertoo minulle aamulla, että hänellä oli Ranskalainen pariskunta, jotka 10 vuotta asiakkaana lomillaan… Olivat kutsuneet Ranskaan käymään. Isäntä vastannut ”En minä jos ei mitään tekemistä löydy” Oli sitten ajellut 3 viikkoa traktoria 40 hehtaarin viinitilalla Ranskassa :) Hienot ihmiset, hieno paikka, Tanhuan Erämajat. Oikeeta Suomea.

15.9
Kohti Sodankylää ja ilman sen tarkempaa suunnitelmaa mihin asti sen päivän aikana jaksaisin.. Heti tien vieressä pellolla oli tosi komeasarvinen poro, jota pysähdyin kuvaamaan muutaman muun matkailijan kanssa. ”Onpas sarvet! Miten noiden kanssa pystyy metsässä edes liikkumaan?” Viheltelin porolle niinkuin karhu joskus ääntelee ja naiset saivat parempia kuvia kun hirvas nosteli päätään. Yksikaistainen erämaatie jatkui… yhtäkkiä keskellä ei mitään puussa posti-laatikko!

Sisällä vihko ja kynä! MUTTA :) Enempää en kero, käykää itse katsomassa. Maisemat ja miljöö ovat sen arvoiset Ajoin ja ajoin… Järven rannalla oli kodan mallinen katos, johon pysähdyin eväitä syömään. Jäin miettimään että olen jo aika monta vuotta ollut yksinään… Ehkä alkaisi olemaan aika löytää joku kiva nainen kaveriksi…

Tien varrella oli myös paljon taloja jotka näyttivät olevan tyhjillään ”Mitäs jos tekisin oikein kunnon elämänmuutoksen ja alkaisin vaikka majoitusyrittäjäksi jossain täällä”. Sodankylän torin grillikioskilla söin tuhdin halvan aterian ja kivat naiset yrittivät auttaa löytämään majoituksen. Soitin Peuravuomaan, joka oli ainoa majoituspaikka seuraavalla pitkällä taipaleella. ”Meidän hinta on tämä! Ota tai jätä, saadaan viimeinen mökki kaupaksi kuitenkin” Heh! Turistilta rahat pois :) Päätin ajaa ohi niin pitkälle kuin jaksan… Jos joku paikka mainitaan hienossa kunnan matkailuesitteessä, voit olla varma että…. Keskisormea näyttäen ohitin yöllä paikan ja saavuin Porttipahdan edessä olevan kahvilan pihaan. Se hetki yössä oli aika lämmintä ja otin nokoset kahvila Zippi ja Suhauksen terassin penkillä. Joku ihme Lapin lintu huuteli viereisessä puussa :) Cool! Heräsin kylmään viimaan ja matka jatkui Vuotsoon, jossa aamuyöllä kuvailin Lapinkylän rekonstruktiota. Vastaan tuli Tankavaaran hotellin kyltti. Nyt teki mieli ”KAHVIA!”.

Paikan isäntä Marko oli just leiponut munkit! Ah! Kahvia ja tuoretta munkkia. ”Hei voin lämmittää sulle henkilökunnan saunan ja siellä on tilaa, voit ottaa parin tunnin unet ja tulla sitten aamiaiselle”. Aika jees!!! Kertoi että heiltä saa kaksikerroksisen mökin, johon mahtuu isokin porukka majoittumaan 65e. Ei paha! ja mielenkiintoista kultakuumekulttuuria nähtävänä, ravintola, halpa loistava aamiainen, itse leivotut leivät ja leivonnaiset Hyvä mies, Marko, joka huolehtii paikasta. Suosittelen.
16.9
Aamusaunan ja parin tunnin unien jälkeen Tankavaarassa taas virkeämmällä mielellä Pohjoista kohti. Mielessä läikkyivät vielä läpi yön ajon tunnelmat. Pään yläpuolella äänettömästi lennellyt pöllö, tauolla Kitisen rannalla.
Noitarummun kuva Kahvila Zippi ja Suhauksen seinällä…
Joku varhainen tutkimusmatkailija oli kerännyt pari sellaista talteen Keminmaalta. Rumpujen nimi oli kuitenkin Kannus, joka on Suomalaisperäinen sana. Näitä suurikokoisia rumpuja käyttäneet ihmiset asuivat lautamökeissä ja kertoivat olevansa kotoisin Karjalasta, Ortodokseja. Rumpujen tyyppi oli erittäin kehittynyt, joka tutkijan mukaan kertoi pitkään jatkuneesta perinteestä… Sellainen tausta meillä on. Ruotsin kuningas oli kirjoittanut Paaville, kauan sitten ”Suomalaiset ovat niin omistautuneita noituudelle, että heitä on mahdoton käännyttää Kristinuskoon.” Hehheh! No niin… Porojakin alkoi näkyä pienissä tokissa ja maisemat muuttuivat jylhemmiksi. Saariselän biletys- ja ostosparatiisissa taas Kotipizzaan. Jänkhäpizza, hyvää! Yhtäkkiä ostoskeskusten jälkeen alkoi tunturimaa. Tuuli aika kovaa ja se ääni… ihan omanlainen. Poljin ylös korkeinta rinnettä ja ylhäällä levikkeellä pari miestä siivoili farmariautoa. Mattoja paukuteltiin asfalttiin, roskat ja tyhjät tölkit heiteltiin tunturiin. Esimerkillisiä suomalaisia! Voihan V. Kaatosateessa sitten laskettelin alas Saariselän rinteitä :) Olin Inarin matkailutoimistosta saanut vinkin että edullinen majoitus voisi löytyä Riverside Cottages. Huh että väsytti! Tulihan se vihdoin vastaan ja löytyi märälle matkamiehelle pieni maja. Lämmin, siisti ja puhtaat lakanat. Paljon porukkaa, kiva joenranta. Oikein vanhanajan Campingmesta! Ja vielä Ässät soittamassa illalla baarissa! Levittelin vehkeet kuivumaan ja ajattelin että torkahdan hetkeksi ennenkuin bändi aloittaa… Heräsin vasta aamulla :)
17.9.

Ah! Kamat kuivana taas ja 5 kuppia kahvia Riverside Cottages baarissa. Sinne vaan kyselemään Tinaa, jos Ivalossa päin. Hyvä, hauska, rento mesta! Palloilin vielä hetken Ivalossa, joka vilkas risteyskohta Lapissa. Kauppoja ja kaikkea löytyy. Ivalon ja Inarin väli, erityisesti Ukonjärvenrantoinen ja tunturimaisemineen on tolkuttoman kaunis. Mutta…pyöräilijälle raskas :) Selvisin siitä kärsivällisyydellä! Välillä piti työnnellä pyörää ja pitää pikku taukoja. Ehkä jollekin huippupyöräilijälle helppo nakki, mutta minulle ei. Inariin tullessa törmäsin tyttöihin taluttelemassa poronvasoja pitkin pyörätietä. Pysähdyin ” Minkäs rotuisia koiria nuo ovat? Ovatko ne niitä porokoiria? :)” Naureskeltiin tyttöjen kanssa ”Nämä ovat jääneet orvoiksi, pitää välillä käydä kävelyttämässä…” Tarinoitiin hetki mun reissusta, poronvasojen kohtalosta ja otettiin kuvia. Kivoja nuoria naisia. Olisin vielä jaksanut pidemmälle, mutta jokin sai minut jäämään Lomakylä Inariin yöksi. Kiva paikka järven rannalla just ennen keskustaa. Illalla pistäydyin Hotelli Inarin ravintolassa. Muutamia ihmisiä, mutta kaikki tulivat juttelemaan. Ei mittään tuppisuista porukkaa:) Istuin muutaman nuoren kanssa ja kyselin heiltä ”Mitä tää Suomi teidän mielestä on?” Nuori aloitteleva poroisäntä totesi ”Suomi on kaunis! Mutta paska maa! Päättäjät Brysselissä ja etelässä ei ymmärrä ……. minun asioista! Silti ne määrää miten me täällä eletään. Perrr…” :) Myös asenteet ”Nyt ollaan Saamenmaassa ja me ollaan Saamelaisia” tulivat esiin. Pöydässä istui myös nuori Saamelaistyttö ja kerroin heille ”Minä ajattelen että me ollaan kaikki Suomalaisia ja toivon että tekin kokisitte asian niin. Olen kyllä sitä mieltä että niiden, jotka ovat kauan puuhailleet porojen kanssa, oikeuksiin ei pitäisi puuttua millään lailla!” Seurassa istui myös nuori etelästä Inariin opiskelemaan tullut mies ”Mulla on asiat hyvin! Ilmaset asunnot ja kaikki. Täällä on kivaa”
Hauskaa seuraa mulla Inarissa Lauantai-iltana oli.

18.9.

Aamulla aikaisin aloin valmistautumaan viimeiseen etappiin ja kävelin Lomakylä Inarin kahvilaan. Ajauduin auttamaan paikan emäntää Pirjoa ja kivannäköistä blondia teehyllyn kasaamisessa. Juteltiin siinä kaikkea ja Pirjo kertoi että he vievät risteilijällä porukkaa Ukonsaareen Inarijärvessä, jossa on vanha palvontapaikka, uhrattujen eläinten luineen. Kivannäköinen blondi Hanna oli ollut vanhempiensa kanssa Norjassa ja näytti digipokkaristaan hienoja maisemakuvia. Juteltiin mun matkasta ja reitistä ”Hei sähän oot tullut mun talon ohi!” Oli keväällä ostanut talon Tanhuan ja Sodankylän välistä, koska työskenteli paikallisessa kaivosprojektissa. Muuttanut Helsingin kupeesta Pohjoiseen. Katseltiin mun kamerasta kuvia ”Oot näkäjään pysähtyny mun uimarannalla :)” Lapin taikaa… Pakko oli lähteä jatkamaan, mutta törmäsin Hannaan vielä matkamuistomyymälässä. Juotiin kahvit Hotelli Inarin terassilla. Kiva hetki ennen viimeistä pätkää… Aikamoinen erämaa edessä… Loputtomalla aavalla, pienine hiekkatörmineen ehtii miettiä kaikenlaista. Tajusin että mun koti ei ole vain Helsinki ja pienet ympyrät siellä, vaan kaikki se mitä Helsingin ja Utsjoen väliltä löytyy. Kaikki mulle rakasta!
Jotenkin siinä avaraa Lapin jänkhää ajellessa viime vuosien surut ja harmit haihtui jonnekin erämaahan. No joo erämaa, autojahan siellä välillä meni ja tietä pitkin ajelin :) Urbaani eräretkihän mulla oli meneillään! Aurinko laski, tie näkyi vaaleampana hämärässä ja koska liikenne oli lakannut. Laitoin pyörän valon pois. Yhtäkkiä huomasin että kaksi Tunturipöllöä lenteli aivan pääni yläpuolella. saattelivat minua hetken aikaa ja Utsjoen kunnnanrajan kyltti tuli vastaan. Hetken päästä häipyivät omille teilleen. Tajusin että olin jo oikeastaan onnistunut! Enää 50 kilometriä jäljellä! Aikaisemmin tiellä olin tavannut Karin, joka oli ottanut vuoden pestin Utsjoella erityisopettajana. ”Soittelet sitten yöllä kun oot perillä. Mun luota löytyy majapaikka” Taiteilija niinkuin minäkin. Opiskellut Käyrätorvensoittajaksi Sibeliusakatemiassa, mutta tehnyt vaikka mitä elämässään:) Alkoi olla myöhä ja Kevon kanjonit edessä. Hurjia nousuja ja laskuja. Massiiviset tunturit näkyivät kuunvalossa tien molemmin puolin. Välillä kuului pimeässä jonkin valtavan kosken pauhu. Tienvieret ja tie täynnä pikku myyriä ”Tviit, tviit, kriik,kriik”. Uskomaton kokemus ajella siellä yksin yöllä. Vielä vähän matkaa… Vihdoin Utsjoen kylä ja Karikin löytyy pimeältä tieltä. Unisena ”tulit aika lujaa lopun matkaa” NUKKUMAAN!

19.9.

Aamulla vielä kiireessä Karin kanssa Utsjoen sillan luo ottamaan musta kuvia. Pankkiautomaattia etsimään. Eopä löytynyt :) Kylätalolle kyselemään ”Voiko bussissa maksaa kortilla?” Ei voi:) ”Paljonko bussi Rovaniemelle maksaa?” Paikallinen lakimies ”Joudut maksamaan myös pyörästä Ethän sinä sitä enää Helsinkiin raahaa. Minä ostan sen!” Hmmm… ”Oon jo aika kiintynyt siihen” ”Älä sinä mihkään roiniin kiinny! Noitahan saa Helsingistä lisää.” ”Totta!” Tehtiin kaupat. Samalla Tauno Johansen, matkailuyrittäjä Nuorgamista ”Minun kyydissä pääset Rovaniemelle. Hoidan pari asiaa ja haen sinut kohta. Juot rauhassa kahvit” Heh! 5 minuuttia ja kaikki järjestyi… Tyypillistä Pohjoisessa:) Istuin hetken kylätalon keinussa. Katselin mahtavia tuntureita. Laitoin silmät kiinni, keinuin ja kuuntelin tuulen suhinaa… ”Tää juttu oli tässä”