Lohdutuksena niille jotka ”on aina halunnut muuttaa ulkomaillei muttei pääse” ja huvitukseksi niille jotka pystyy edes joihinkin kohtiin samaistumaan, kokosin mun 4 ihmetyksen aihetta ulkomailla mihin ei vaan voi tottua.

1 Torakat

Torakat ottaa itseoikeutetusti listan 1-paikan. H-y-i-h-e-l-v-e-t-t-i. Mieti sitä tunnetta, kun yöllä heräät ihan unenpöpperössä vessaan. Avaat oven ja pistät valon päälle. Yhtäkkiä 5-senttinen (plus sarvet) pikakiitäjä lähtee juoksemaan sua kohti. Sydän hyppää kurkkuun, meinaat pyörtyä ja oksentaa. Niitä ei saa tappaa, mutta yrität silti saada sen kiinni harjanvarrella. Ötökkä katoaa. Käytät vessaa jos uskallat. Menet sänkyyn, hikoilet ja pyörit. Tunnet kun joku lähtee juoksemaan sun paidan alla…

2 Liikenne

Liikenne jumittaa 2 sekuntia tai ihan mitä tahansa muuta tapahtuu = tilanteeseen kertyy kymmenien autojen jono soittamaan torvea. Vasemmanpuoleinen liikenne hämmentää. Edelleen meinaan nousta kuskin paikalle ihan liian usein kun tarkoitus oli mennä kyytiläiseksi. Kilometrin kävelemiseen menee 10 minuuttia, mutta samaan matkaan autolla yli vartti.

Luulen että mulla menisi pasmat ihan sekaisin ja pääsisi itku, jos joutuisin itse auton rattiin Maltalla. Oon ratkaissut asian niin etten edes yritä. Taksi kulkee ja visa vinkuu!

3 Poskisuudelmat

Meni kyllä hiton pitkään sisäistää, että poskisuudelmia annetaan niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Rehellisesti, itselleni riittäisi pelkkä nyökkäys ja ”moi” tai maksimissaan kättely. On mentävä kuitenkin maassa maan tavalla, ja niin se tuntemattomien pussailukin on alkanut luonnistua tarvittaessa.

Takaisin koti-Suomeen matkustaessa nämä tavat ei kuitenkaan automaattisesti kytkeydy päälle ja pois. Uutena vuotena hämmensinkin yhtä tyttöä aika tavalla, kun pistin sille halauksen yhteydessä suukon poskelle. Se säikähti ja mä säikähdin kun se säikähti, mutta en jäänyt selittelemään vaan pakenin toisaalle miettimään mitä tapahtui.

4 Minkä tahansa palvelun tilaaminen

Itselleni vuokra-asuntoa etsiessä selvisi, että iso osa markkinoilla olevista asunnoista on feikkejä ja osa välittäjistä yritti veloittaa etukäteen jopa asuntonäytön varaamisesta. Jos tilaat postin kautta jotain niin paketti saatetaan jättää esim. kerrostalon hissiin mitään ilmoittamatta. Viranomaisasioita hoitaessa tarvitset ainakin 5 tulostettua liitettä ja toimistolla täytyy käydä paikanpäällä, mutta oikeita aukioloaikoja ei kerrota missään.

Saatoin kärjistää tähän nyt muutaman erikoisimman tapauksen, mutta sanaakaan en valehdellut. Täytyy arvostaa sitä, kun Suomen päässä rahaa vastaan saa useimmiten palvelua sekä monet jutut hoituu netissä selkein ohjein.

”No miksi sä sitten asut siellä jos mikään ei kelpaa?!”

Kelpaa ja hyvin. Tässä on vaan joutunut tottumaan tosi moneen uuteen asiaan ja tapaan. Välillä se ärsyttää ihan sairaasti ja välillä huvittaa. Asuminen eri maassa on todella erilaista kuin lomailu ja kulttuurierojen suuruuden ymmärtää vähitellen eläessään paikallisen arkea. Alkuhuuman haihduttua huomaa, että onnellisuus ei riipu ympäristöstä, vaan siitä mitä korvien välissä liikkuu.

Vaikka siis harmaus harmittaisi Suomessa, niin ei se ruoho ole aina vihreämpää aidan toisella puolellakaan. Ehkäpä ensi kerralla listaan ”asioita joihin haluan tottua ikuisiksi ajoiksi” ja tuoda mukanani Suomeen paluumuuttaessa. Toivotaan ettei se mukana tuleva asia ole ainaakn ne torakat. :)

 

Aiheet