Nainen ei uskalla tehdä lapsia: ”Pelkään niin helve*isti synnytystä” – näin hänelle vastattiin

Naisen kysymys lapsen adoptoimisesta synnytyskipujen pelon takia sai Vauva.fi-keskustelupalstalla paljon vastauksia ja herätti vilkasta keskustelua.

Nainen kertoi pelkäävänsä synnytystä ”niin helvetisti”.

– Mulla on monta synnyttänyttä tuttua…. Kavereita, kavereiden kavereita, työkavereita, sukulaisia, luokkalaisia….. He KAIKKI joiden kanssa asia tullut puheeksi, ovat sanoneet että synnytys on aivan hirveää. Kuulemma niin hirveää ja järkyttävää ettei sitä pysty kukaan synnyttämätön edes kuvittelemaan. Onko herranjumala ihan oikeasti tosiaan näin? Olen kuullut ihan kauheita juttuja. Ja sektio se vasta kauhea onkin, joten turha ehdottaa sitä ”helpotuksena”. Minä pelkään sektiota vielä ennemmän kuin alatiesynnytystä.

Pelkonsa takia nainen harkitsee lapsen adoptoimista ja kyseli asiasta muilta.

– Onko adoptointi ihan mahdollista? Onko se valtavan suuri projekti? Voisin hyvinkin adoptoida lapsen, sillä haluaisin lapsia mutta synnyttää en taida uskaltaa.

Ei jäänyt traumoja

Kysymys sai lähes 900 vastausta ja kommenttia. Osa naisista vahvistaa synnytyskipujen olevan kovat, mutta korostavat niiden olevan sen arvoisia. Monet myös muistuttavat, että lääkitys auttaa kipuun.

– Tavallaan he ovat oikeassa. Synnytys ei ole mukavaa. Mutta jälkikäteen kaiken arvoista ja voimaannuttavaa, jos ja useimmiten kun siitä selviää.

– Kuusi synnytystä alateitse, kaikki sujui oikein hyvin ja kaipaan niitä hetkiä usein. Sattuihan se tietenkin, mutta on siihen olemassa sitä lääkerepertuaaria, ainakin sairaalassa. Itselle riitti usein ilokaasu, lämpöhauteet ja paikallispuudutus, mutta paristi sain spinaalipuudutteen kun oli valvottuja öitä takana enkä kai sen vuoksi jaksanut enää sitä kipua.

– Itselläni 2 synnytystä takana, ekassa epiduraali loppusuoralla ja toinen täysin ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Molemmat synnytykset sujuivat hyvin, ja muistelen niitä usein lämmöllä, elämäni parhaat ja vaikuttavimmat kokemukset.

– No jaa.. olen hoikka, pieni lantioinen 24v nainen ja ajattelin että synnytykseni on varmaan aivan kauheaa tuskaa. No ei ollut ollenkaan.. kipu oli kyllä kauheaa, mutta koko touhu oli 5 tunnissa ohi. Eikä se kipu NIIN kauheaa ollut mitä olisin kuvitellut etukäteen. Eli itse kuvittelin paljon pahempaa mitä totuus oli. Toinen lapsi on haaveissa lähivuosina. Ei jäänyt traumoja 🙂

– Itse kävin raskaana ollessa pelkopolilla ja niin luvattiin kivunlievitykset yms. En sitten ehtinyt loppujen lopuksi saada mitään kivunlievitystä. Kun soitin sairaalaan käskivät vaan olla edelleen kotona ja sitten tulinkin liian myöhään. Pahinta kipua oli ehkä 3h. Ja oli sietämätöntä että huusin vaan apuapua. Aivan hirveä kipu!! Kyllä se kipu on vieläkin mielessä että pelottaa ajatus toisesta lapsesta. En tiedä pystynkö tai haluanko laittaa itseäni siihen tilanteeseen uudestaan.

– Minusta synnytys ei ollut järkyttävää tai kauheaa, vaikka se sattuikin ihan saatanasti. Se itse tapahtuma on kumminkin positiivinen, eli vauva syntyy, niin sen kivun kestää ja sitä sietää eri tavalla kuin olisi jossakin kidutuskammiossa kärsimässä.

– Kyllähän se on kammottavaa x 1000, mutta kyllä yhden lapsen pystyy hankkimaan.

Oli kyllä ihan tuskaa ja kauhua

Jotkut vastaukset puolestaan eivät säästele kivun tuntemuksen kuvauksissaan ja tekevät osaltaan muiden tyynnyttelyt tyhjiksi.

– Minä synnytin pelosta huolimatta. Yhden lapsen. Eikä enää koskaan enempää. Oli se niin hirveää.

– ”Voi selvitä” joillakin on tullut pysyviä vaurioita.

– Kipu ei kaikilla lakkaa siihen kun vauva on ulkona. Lakatkaa viljelemästä tätä harhaluuloa. Ärsyttää kun näin väitetään jopa neuvolassa ja pelkopolilla.

– Se ON kamalaa. Siksi olen yhden lapsen äiti. Isä oli samaa mieltä, että ei enää ikinä tuollaista rääkkäystä vaimolle.

– Raskaana oleminen ja synnyttäminen ovat yksiä vaarallisimmista asioista mitä nainen voi tehdä.

– Synnytykset ovat erilaisia. Ekaan alatiesynnytykseeni menin avoimin mielin mutta oli kyllä ihan tuskaa ja kauhua.. sellaista kipua ja pelkoa en ole koskaan kokenut enkä toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään.

– Se kipu tuntuu siltä kuin vatsaa revittäisiin hajalle jättimäisin teräksisin kynsin. Itse en saanut hengitettyä tai puhuttua supistuksen aikana sen kivun takia. Ei sitä voi verrata mihinkään. Olen kerran murtanut reisiluuni laskettelurinteessä ja se kipu oli siedettävämpi kuin synnytyskipu.

Jotkut näkivät adoption hyvänä vaihtoehtona.

– Adoptoimaan vaan, kyllä maailma on lapsia täynnä ilman vanhempia jotka odottaa ottajaa.

–  Ja jos edelleen pelottaa niin tosian, adoptiokin on hyvä vaihtoehto. Se voi olla pitkä tie mutta niin on monelle raskautuminenkin. Onnea matkaan!

Lähde: Vauva.fi