Peliarvio: Control

Suomalaisen Remedy Entertainmentin kehittämän Control-pelin päähahmo Jesse Fayden saapuu Federal Bureau of Control -nimiseen virastotaloon, joka vaikuttaa kovin tyhjältä. Fayden kohtaa suomalaista iskelmää hyräilevän siivoojan, joka neuvoo hänet eteenpäin. Synkkä tunnelma vallitsee ympärillä ja ihmisiä leijuu ilmassa. Mitä salaisuuksia mystinen FBC kätkee sisälleen?

Trailereita katselleet ovat taatusti nähneet, mikä on Controlin tärkein ’koukku’, eli yliluonnolliset kyvyt. Ensimmäiset pelitunnit tuntuivat ainakin arvostelijalle tämän osalta aavistuksen tylsiltä, sillä aluksi pitää tulla toimeen loputtomat ammukset sisältävän pistoolin ja parin metrin päähän ulottuvan telekineettisen hyökkäyksen avulla. Monen aseen kantamisen sijaan pelaaja pystyy silmänräpäyksessä modifioimaan yhdestä aseesta esimerkiksi haulikon tai rynnäkkökiväärin.

Seikkailun edetessä meno paranee huomattavasti, sillä uusien erikoistaitojen myötä toimintaan tulee huomattavasti lisää laaja-alaisuutta ja ympäristön tehokas hyödyntäminen lisää taktisia elementtejä.

Toisinaan toistuvat taistelut turhauttavat hieman, sillä vihollisia ilmestyy tyhjästä tietyissä kohdissa, vaikka saman reitin kautta kulkisi miten monta kertaa tahansa. Asialla on toisaalta hyvätkin puolensa, sillä jokainen manalan majoille saatettu vihollinen lisää pelin sisäistä valuuttaa tilille ja sitä käytetään kykyjen ja aseiden parantamiseen. Yhteenottojen aikana saa myös nauttia tyylikkäästä musiikista.

Taistelut ovat lisäksi varsin hauskoja, kun niissä oppii pärjäämään, sillä kukapa ei haluaisi omistaa telekineettisiä kykyjä, joilla voi paiskoa melkeinpä mitä tahansa irtonaista vihollisten niskaan. Tarvittaessa seinistä voi repiä irti betoninpalasia, jos mitään muuta ei ole tarjolla, mutta esimerkiksi ison kopiokoneen tai räjähtävän vaahtosammuttimen viskaaminen viholliskasan keskelle on kuin pitäisi hauskaa keilaradalla.

Aluksi Control vaikuttaa teknisesti virheettömältä teokselta, mutta ruudunpäivitys saattaa toisinaan hidastella. Freimien putoaminen on kuitenkin vain tilapäistä, sillä hidastelua ei tapahdu kuin kaikkein intensiivisimmissä taistelukohdissa. Esimerkkinä seinään paiskattu limuautomaatti saa räjähtäessään kappaleet lentelemään siihen malliin, että pienikin lisäliike muuttaa ruudun muutaman sekunnin diakuvaesitykseksi. Jää nähtäväksi, parantaako Remedy freimien putoamista esimerkiksi päivityksen kautta.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, myös suomalaisille tuttua huumoria on lisätty mukaan. Esimerkiksi jo alussa nähtävää siivoojaa esittää ensimmäisen peliroolinsa tekevä legendaarinen näyttelijä Martti Suosalo. Englanninkielen kohtalainen ymmärtäminen on tarpeen keskustelutilanteissa juonen ymmärtämiseksi, mutta suomalaiset voimasanat ovat sentään sensuroimattomina mukana.

Myös muita mystisen kohtalon välttäneitä ihmisiä kohdataan FBC:n tiloissa, mutta Suosaloa lukuun ottamatta hahmot vaikuttavat kovin persoonattomilta ja pakolliset keskustelut tuntuvat kovin köykäiseltä lisätäytteeltä.

Erityisen ilahduttavaa on huomata, että Control ei ole pelkkää toimintaa, vaan pelimaailmaa värittävät myös pienet puzzlet. Päättelykykyä vaativat mysteerit ovat kuin hermolepoa kaiken toiminnan keskellä – etenkin haastavan pomotaistelun jälkeen, kun FBC:n vallannut mystinen Hiss-voima saattaa pelaajan kimppuun yliluonnollisilla kyvyillä varustetun pahiksen.

Hyvästä pelisuunnittelusta kertoo myös runsas syntypaikkojen määrä, sillä hengen lähtiessä matka saavutetulle etapille ei ole koskaan pitkä. Lisäksi eri alueilla on avattavia pikamatkustuspisteitä, joiden välillä voi siirtyä kätevästi ja nopeasti.

Jos Controlia vertaa muihin vastaavanlaisiin peleihin, on vaikea löytää vain yhtä vertailukohdetta, sillä sisällön mielikuvituksellisuus ja luovuus ovat aina olleet Remedyn valtteja. Synkkä ympäristö on samantyylistä kuin esimerkiksi ensimmäisessä Resident Evil -pelissä, jossa moneen paikkaan voisi päästä kulkemaan, mutta avainten ja kykyjen puuttuminen estää sen.

Controlissa kerätään turvaluokituskortteja, joilla avataan uusia alueita ja matkan varrelta poimitaan tiedonjyväsiä videoiden, ääniviestien ja kerättävien lomakkeiden muodossa. Tutkimista helpottaa kartta, joka näyttää seuraavan määränpään, mutta pahaksi onneksi kartta on todella pintapuolinen ja reitit oppii paremmin itse kulkemalla. Kartasta olisi odottanut löytyvän huoneiden ovia ja niissä olevia numeroita, sillä turvalukittuja ovia on paljon. Toisinaan niitä joutuu haeskelemaan lähes turhautumiseen asti – ellei sitten omaa ylivertaista valokuvamuistia. Koluamisesta on toki hyötyäkin, sillä tarvikelaatikoihin kätkettyä loottia käytetään muun muassa aseiden parantamiseen.

Kokonaisuutena Control on erittäin piristävä tuulahdus toimintapelien maailmaan. Ääninäyttely on miellyttävää ja etenkin toimintakohtauksissa paisuva musiikki ansaitsee hatunnoston. Joskus kaiuttimista kaikuvat kummalliset äänet voivat alkaa toistaa itseään, jolloin tekee mieli ampua alas jokainen seinillä roikkuva mölytoosa, mutta muuten äänimaailma ajaa asiansa. Graafinen puoli kerää sekin pisteet synkällä tyylikkyydellään, joka sopii hienosti tämäntyyppiseen peliin.

Controlin tarina on kaikessa mystisyydessään todella mielenkiintoisen oloinen ja pelin tunnelma välittyy kotisohvalle erinomaisesti. Controlia kannattaa pelata kuulokkeilla ja mieluusti pimeinä iltoina, eristyksissä muilta ääniltä. Silloin peliin uppoutuu parhaiten ja tunnelma vie mukanaan.

Lajityyppi: Toimintaseikkailu
Ikäraja: 18
Julkaisuaika: 27.8.2019
Testialusta: PS4
Alustat: PS4, Xbox One, PC/Windows
Kehittäjä: Remedy Entertainment
Julkaisija: 505 Games
Pelaajamäärä: 1