Peliarvio: Sekiro: Shadows Die Twice

Japanilainen pelistudio FromSoftware on tullut tunnetuksi normaalia vaikeammista peleistään. Studio on luonut mm. Demon’s Soulsin, Dark Soulsit sekä Bloorbornen, jotka ovat olleet sekä pelaajien että arvostelijoiden suuresti arvostamia, ovat myyneet erittäin hyvin ja ovat saaneet myös lukuisia Vuoden peli -palkintoja.

FromSoftwaren fanit odottivat pelonsekaisin tuntein uusinta Sekiro: Shadows Die Twice -pelin julkaisua, koska siinä tehtiin irtiotto menneistä menestyspeleistä. Toki tästäkin pelistä löytyy paljon samanlaisia ominaisuuksia kuin muista ns. soulsborneista, mutta uusimmassa tuotoksessa Hidetaka Miyazakin johtama tiimi jätti fantasiat vähemmälle ja keskittyi ns. pikku- ja pääpomovaiheissa entistä enemmän ihmishahmoihin ja ajoittain myös jättiläiskokoisiin eläimiin. Lisäksi pelimaailmassa on haettu erittäin onnistuneesti historiallista autenttisuutta samuraiden Japanista.

Miyazakin aiemmat pelit ovat saaneet kritiikkiä liiasta vaikeusasteesta, joten mitä mies meni tekemään? Loi vielä vaikeamman pelin! Oliko tällaisessa uppiniskaisuudessa mitään järkeä? Kyllä oli, sillä Sekiron pelaaminen on aivan huikea kokemus ja peli on todellakin erittäin hyvä. Ei ole sattumaa, että sitä myytiin alle kymmenessä päivässä peräti 2 miljoonaa kappaletta ja se on kerännyt rekkakuormallisen palkintoja.

Aivan ensimmäiseksi Sekiroa aloittaessa kannattaa tarkistaa, että televisio on pelitilassa, sillä muutamankin millisekunnin ylimääräinen viive päänuppisi, ohjaimen, konsolin ja television välillä tarkoittaa varmaa kuolemaa ihan perusvihollisiakin vastaan. Näin pieni asia voi tehdä valtavan eron pelissä, jonka vaikeusaste on tapissa.

Sekiro on aivan häkellyttävän tyylikäs ja koukuttava peli. Siinä missä bosseja vastaan taistellessa (ja kuollessa kerta toisensa jälkeen) tekisi mieli heittää ohjain seinään, tyydytys on sitä suurempi, kun ei niin tehnyt, sillä kun voittamattomalta tuntuvan vihollisen lopulta kellistää, onnistumisen tunne on pienimuotoinen ekstaasi. Sekiron bossit ovat enimmäkseen ihmishahmoja, pirullisen taitavia ja kestäviä shinobeja, joita jokaista vastaan täytyy oppia hyödyntämään omat niksinsä.

Yleistä sekä mini- että pääbosseille on se, että niillä on kaksi kestävyyspistettä, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäisellä tappoiskulla pääsee vasta aloittamaan sitä toista pitkää kypsytystä. Jotkut bosseista voi yllättää yläilmoista ja saada ensimmäisen tappoiskun ”ilmaiseksi”, mutta silti heidän nitistämisensä on työn ja tuskan takana.

Täsmälleen oikeita aseita ja taktiikoita käyttämällä kuitenkin pääsee ennemmin tai myöhemmin nauttimaan onnistumisen ekstaasista, kunhan ei anna periksi. Ihmishahmoisten bossien lisäksi täytyy taistella myös muun muassa monia jättiläismäisiä eläimiä ja joitakin peikkoja vastaan.

Pelin vastustajat osaavat puolustautua hyvin ja lisäksi monilla heistä on kilvet tai erikoiskykyjä. Onneksi ongelmaan löytyy ratkaisuja pelin kuluessa, kun päähahmo Wolf saa uusia taitoja sekä päivityksiä pelin alussa saamaansa prosteettiseen käteen.

Tärkeintä pelissä on osata torjua vihollisten hyökkäyksiä, sillä jokaisella torjunnalla horjutetaan heidän tasapainoaan, jonka myötä he ovat alttiimpia shinobisi tappoiskuille. Torjuminen ei ole helppoa, koska aina ei tiedä kuin vasta juuri hetkeä ennen iskua, millaisen hyökkäyksen vihollinen tekee. Kaikkia hyökkäyksiä ei voi torjua, jolloin ruutuun ilmestyy hetkeksi punainen varoitusteksti, ja monet niistä tappavat sinut vain yhdestä osumasta. Et myöskään voi torjua hyökkäyksiä kovin pitkään, sillä vastavuoroisesti oma tasapainosi alkaa horjua. Pirullisen nerokasta.

Sekirossa täytyy käyttää paljon älliä ja suunnitella oikeita taistelu- ja etenemistapoja jokaiseen vaiheeseen. Pelkkä hack ’n slash -hyökkäys vihollisjoukkoa tai jopa vain yhtä hankalaa vihollista vastaan tietää, arvaatko jo… varmaa kuolemaa. Ninjamainen hiipiminen ja oikeaoppinen heittoköyden käyttö nousevat tärkeiksi osiksi menestymistä tässä pelissä.

Pelin nimen mukaisesti Wolf voi herättää itsensä henkiin ja jatkaa taistelua yllättäen tällä tavalla vihollisen, mutta se ei aina kannata, sillä samalla menettää puolet mukana olevasta kullasta sekä puolet seuraavaa kykytasoa kohti keräämistään kokemuspisteistä, ja niitähän ei sitten enää sen jälkeen saa takaisin, vaan ne täytyy kerätä uudelleen. Jo saavutetut kykytasot sentään pysyvät ennallaan kuollessasi, mutta aiheutat ja pahennat vakavaa Dragonrot-nimistä sairautta monille pelimaailman hahmoille aina kun herätät itsesi kuolleista. Tätäkin taitoa tulee siis käyttää harkiten, sillä Dragonrotia voi hoittaa vain yhdellä lääkkeellä, jonka valmistusaineiden kerääminen on hankalaa.

Grindaaminen on välttämätöntä useimmille pelaajille Sekirossa, mutta toisin kuin eisimerkiksi Bloodbornessa, se ei juurikaan auta pääbosseja vastaan. Heitä ei voi jyrätä kokemuspisteillä ja muilla vastaavilla avuilla, sillä tärkeimpiä niistä saa vain rukousnauhoina bossin kuoleman jälkeen sekä joistakin erittäin hyvin piilotetuista kätköistä.

Pelin kokemuspuussa keskitytään lähinnä uusien taitojen hankkimiseen ja kehittämiseen sekä käsiproteesin toimintojen paranteluun. Hankituista erikoishyökkäystaidoista ei ole apua silloin, kun bossi lyö sinut kaukaa kuoliaaksi yhdellä katanan tai peitsen iskulla. Silloin tarvitset reaktiokykyä sekä taitoa torjua, väistellä ja käyttää bossin tasapainon horjuntaa hyväksesi juuri oikeilla hetkillä.

Kultaa täytyy kerätä jatkuvasti, sillä rahapusseihin ei mahdu paljoa. Kullan kerääminen vie aikaa ja sinun täytyy muistaa, missä kauppiaat ovat, jotta voit ostaa heiltä mitä tarvitset. Kauppiailta myös loppuvat tavarat ja he eivät kaikki myöskään myy samoja tavaroita, joten sinun täytyy muistaa, kuka myy mitäkin ja keneltä mikäkin on loppu. Jos et paina muistiin kauppiaiden myymiä tavaroita, tulet kuluttamaan melkoisesti aikaa oikean kauppiaan etsimiseen tarvitessasi jotain tiettyä tavaraa ennen vaikean bossin kohtaamista. Ja sitten on myös eräs vesitynnyrissä majaileva veijari, jolta saa apuja vain toimittamalla hänelle hankalasti saatavia kalansuomuja.

Sekiro: Shadows Die Twice näyttää erittäin kauniilta historiallisine ympäristöineen, temppeleineen, linnoineen ja tulipaloineen.

Niin ja onhan pelissä juonikin, josta kenties tärkein muistettava asia on se, että valitset uskollisuuden Kuroa kohtaan siinä vaiheessa, kun Wolf keskustelee asiasta isänsä kanssa. Tämä siksi, että jos et pysy Kurolle uskollisena, tarina muuttuu siten, että tiellesi ei tule lainkaan tiettyjä loppubosseja. Valitsemalla toisin joudut aloittamaan alusta ja etenemään jälleen samaan kohtaan sekä siitä eteenpäin.

Monista muista saman genren peleistä poiketen Sekiron voi siis pelata läpi kukistamatta kaikkia bosseja ja saada toisenlaisen kokemuksen seuraavalla läpipeluukerralla. Et välttämättä myöskään löydä kaikkia apuja ensimmäisellä kerralla, joten tämäkin lisää pelin uudelleenpeluuarvoa.

Onko Sekiro huikeasta vaikeustasosta ja pelaajan sarjakuolemista huolimatta hyvä peli? Ei ole, vaan se on täysiverinen parhaan luokan huippupeli!

Lajityyppi: Toiminta
Ikäraja: 18
Julkaisupäivä: 22.3.2019
Testialusta: PS4 Pro
Muut alustat: Xbox One, PC
Kehittäjä: FromSoftware
Julkaisija: Activision
Pelaajien määrä: 1

Uutuus: Jokaisesta voitosta ja tappiosta rahaa takaisin!
Uutuus: Jokaisesta voitosta ja tappiosta rahaa takaisin!