Kasinorakastajan blogi: Harmaiden markkinoiden raskas varjo

Heti kättelyssä on todettava, että Suomen tuleva lisenssijärjestelmä syntyy melkoisen ristiriidan keskelle.

Suomi siirtyy 1.7.2027 lisenssijärjestelmään. Tuntuu että tietylle puolueelle on ollut tärkeää lähinnä se, että voidaan markkinaliberalismin nimissä ylistää omia saavutuksia yhden monopolin purkamisen kohdalla.

Veikkauksen yksinoikeus murtuu verkossa, ja kansainväliset toimijat voivat hakea Suomen lisenssiä. Uudistuksen tavoite on kaksijakoinen: vähentää rahapelihaittoja ja samalla nostaa kanavointiastetta, eli saada pelaaminen valvotun järjestelmän piiriin.

Lausuntokierros STM:n haittariskien arviointiryhmän suosituksista paljasti kuitenkin hiljattain suhteellisen tuntuvan jännitteen. Pelaajansuojaa halutaan vahvistaa merkittävästi, mutta samaan aikaan useat toimijat varoittavat, että liian tiukka malli voi tehdä koko lisenssijärjestelmästä epäonnistuneen jo ennen systeemin varsinaista muutosta.

Erilaisia näkemyksiä eri lähtökohdista

Haittojen ehkäisyä korostavat tahot, kuten A-klinikkasäätiö, EHYT ja MIELI, tukevat vahvoja ja rakenteellisia rajoituksia. Näiden organisaatioiden mukaan vapaaehtoiset pelaamista rajoittavat työkalut eivät riitä. Talletus- sekä tappiorajojen tulisi kolmikon mielestä olla selkeitä ja velvoittavia.

Näkemys nojaa tutkimusnäyttöön, jonka mukaan merkittävä osa rahapelituotoista tulee ison riskitason pelaajilta.

Toisella puolella ovat sitten operaattorit ja heitä edustavat juristit. Haittojen ehkäisyn tärkeyttä ei kiistetä, mutta heidän huolensa on toinen: jos universaalit euromääräiset rajat asetetaan liian mataliksi ja pelitilit jäädytetään automaattisesti jo parinsadan euron kuukausitappion jälkeen, pelaajat siirtyvät takaisin lisenssijärjestelmän ulkopuolelle.

Nordic Legal muistuttaa tuoreessa lausunnossaan terävästi, että jo nyt merkittävä osa suomalaisten pelaamisesta tapahtuu valvotun järjestelmän ulkopuolella. Juuri tämä on ollut koko lisenssimallin synnyn taustalla.

Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että Suomessa on hämmästyttävän paljon ihmisiä ja tahoja, joilla on valtaa, muttei suoranaista ymmärrystä siitä, mitä harmaat markkinat oikeasti tarkoittavat.

Muistutuksena tässä kohtaa väännän rautalangasta, mitä harmaat markkinat tarkoittavat. Harmaat markkinat tarkoittavat toimintaa, joka on laillista pelaajalle, ei lisensoitua Suomessa, eikä myöskään suomalaisen valvonnan piirissä ja pääsääntöisesti lisensoitua jossain muussa maassa.

Ei tunnu myöskään olevan käsitystä siitä, että ihmiset pelaavat siellä, missä viihtyvät parhaiten. Jos tuote ei ole kunnossa, omia rahojaan kuluttava asiakas yleensä vaihtaa toiseen brändiin. Suomalaista pelaajaa ei kiinnosta lisenssi, eikä etenkään se mikä on vallanpitäjien mukaan hyvän tavan mukaista.

Onko keinoja puuttua järjestelmän ulkopuoliseen pelaamiseen?

Yksi kysymys jää uuden rahapelilain, pelirajoitusten ja Suomen lisenssin keskustelussa varsin kummallisesti käytännössä vaille huomiota. Mitä harmaille markkinoille oikeasti tehdään?

Uunituore rahapelilaki sisältää toki keinoja puuttua järjestelmän ulkopuoliseen toimintaan. Maksuliikenteen estomahdollisuus, markkinointikiellot ja valvontaviranomaisen toimivaltuudet ovat lähtökohtaisesti olemassa.

Silti pelaaminen ulkomaisille sivustoille ei ole nyt eikä jatkossa suomalaiselle rikollista puuhaa. VPN-yhteyksiä ei voida estää, ja maksublokit ovat teknisesti kiertokelpoisia.

Uuden järjestelmän toimivuus perustuu lähtökohtaisesti siihen, että lisenssimarkkina tehdään riittävän houkuttelevaksi operaattoreille ja pelaajille itselleen. Tällä hetkellä mutu on se, että mennään nasta laudassa aivan väärään suuntaan.

Jos lisenssijärjestelmä rakennetaan tavalla, joka koetaan pelaajan näkökulmasta liian rajoittavaksi tai pelaamisesta tulee jatkuvasti keskeytyvää, houkuttelevuus heikkenee radikaalisti. Valvotun mallin ulkopuolella oleva tarjonta ei ole teoreettinen uhka, vaan olemassa oleva vaihtoehto.

A-klinikkasäätiö suhtautuu varauksella siihen, että harmaita markkinoita käytetään argumenttina rajoituksia vastaan. Akateemisesti tämä on ymmärrettävää, sillä kanavointiasteen mittaaminen on metodologisesti haastavaa. Käytänössä lähtötilanne on kuitenkin selvä: merkittävä osa suomalaisesta netissä tapahtuvasta rahapelaamisesta tapahtuu jo nyt lisenssijärjestelmän ulkopuolella.

Lisenssijärjestelmän on siis onnistuttava siirtämään pelaamista sisäänpäin, ei työntämään sitä kasvavissa määrin harmaiden ulottuvuuksien varjoihin.

Kanavointiasteesta puhutaan helposti verotulojen ja markkinaosuuksien kautta, mutta kyse on ennen kaikkea suojasta. Vain valvotussa järjestelmässä voidaan soveltaa huolenpitovelvollisuutta, tunnistaa riskikäyttäytymistä ja ohjata pelaajia avun piiriin. Jos lisenssijärjestelmä kattaa vain osan kokonaispelaamisesta, myös suojamekanismit kattavat vain osan pelaajista.

Valintoja on tehtävä. Rakennetaanko järjestelmä, jossa universaalit, matalat euromääräiset rajat laukeavat automaattisesti kaikille, vai painotetaanko riskiperusteista, dataan nojaavaa mallia, jossa puuttuminen kohdennetaan niihin pelaajiin, joilla haittariskit todella kasvavat?

Mitä hyvinkin mahdollisesti oikeasti tapahtuu

Todennäköinen lopputulos on väljähtynyt kompromissi. Täysin mekaaninen 100-200 euron jäädytysmalli on vaikea toteuttaa sellaisenaan, mutta myöskään kevyttä itseohjautuvaa mallia ei tulla takuulla hyväksymään.

Järjestelmää olisi myös mahdollista kiristää myöhemmin uusilla asetuksilla, jos haittojen kehitys sitä edellyttää. Mikäli heti alkuun ladataan tolkuttoman typeriä pelirajoituksia, systeemiä on vaikea korjata jälkikäteen paremmaksi.

Uuden rahapelilain onnistuminen ei ratkea sillä, kuinka monta rajoitusmekanismia paperille kirjoitetaan. Se ratkeaa sillä, valitseeko pelaaja lisensoidun kasinon vai ei.

Jos pelaaja kokee lisenssijärjestelmän turvalliseksi mutta silti toimivaksi, kanavointi nousee ja haittoihin voidaan puuttua tehokkaammin kuin nykytilanteessa. Jos taas malli koetaan kohtuuttoman rajoittavaksi, pelaaminen ei vähene mihinkään. Se siirtyy pois valvonnan piiristä.

Suomessa voidaan hyvinkin päätyä malliin, jossa pelaajansuoja on teoriassa vahva, mutta käytännössä se koskee vain pientä osaa pelaajista. Silloin uusi rahapelilaki ei epäonnistu siksi, että se olisi liian tiukka tai liian löysä vaan siksi, että se ei tavoita niitä, joita sen piti suojella.

Joel Karhu

PS. vastaan sisällöstä KasinoRanking.comissa. KasinoRanking on aina ajan tasalla oleva kasinovertailusivusto. Sieltä löydät bonukset, arvostelut ja tietysti ajankohtaiset kampanjat.