HERRA YLPPÖ & IHMISET

Listan kärkisija on kova saavutus ensilevynsä julkaisevalta sooloilevalta rocklaulajalta. Toiseen potenssiin saavutuksen nostaa se, ettei yhtyeellä ollut alun perin aikomustakaan levyttää. Sata vuotta -albumi on ollut arvostelumenestys ja Herra Ylpön mukaan lisääkin tavaraa on ryhmältä aikanaan tulossa.

Herra Ylpön puheet suomirockin pelastajasta eivät ammu totaalisesti metsään Sata vuotta -albumin tapauksessa. Maj Karma -yhtyeessäkin vaikuttava Ylppö on tehnyt Ihmisiksi nimetyn bändinsä kanssa liki täydellisyyttä hipovan ensilevyn, joka ilmestyessään pamahti listaykköseksi ja jota kriitikot ovat eri medioissa kehuneet kilpaa. Poikkiteloista sanaa ei juuri ole kuultu. Videobiisi Sata vuotta pyörii taajaan eri kanavilla ja radioissakin kappale on ollut voimasoitossa muun muassa Videovuokraamon tyttö -kappaleen keralla. Fanit ovat ottaneet levyn avosylin vastaan, tunnustaen tunteelliset ja voimaa uhkuvat kappaleet oitis omikseen. Kysäistäänpä, minkälaisia tuntemuksia moinen suitsutus solisti-Ylpössä herättää.

– Onhan tämä kaikki ollut mahtavaa, etenkin kun mitään ennakko-odotuksia ei edes varsinaisesti ollut olemassa. Alun perinhän meidän ei pitänyt edes levyttää tällä kokoonpanolla. Toisaalta taas, kun levy alkoi olla valmis, tuli suitsutusta joka puolelta, muilta muusikoilta, miksaajilta ja kaikilta. Itsekin huomattiin tehneemme levyllinen loistavaa kamaa. Ei sitä kuitenkaan mistään listan kärkisijoista oikein osannut haaveilla. Yleensähän nimittäin rocklaulajien soolot eivät mitenkään mahdottomia myy, Ylppö kommentoi hypetystä.

Alku ja Loppu

Herra Ylppö & Ihmiset aikoo siis vastakin jatkaa toimintaansa ja Ylppö kertoo, että polte tekemään seuraavaa levyä olisi jo tässä vaiheessa kova. Uusia biisejäkin on jo alkanut syntyä ja niitä on alettu hiljalleen demottaa. Ylppö kertoilee, että Ihmiset on nimenomaan bändi, eikä pelkästään Ylpön oma sooloprojekti. Varsinkin, kun Ylpön vanha tuttu, Ihmisissä kitaraa soittava Hamid Moeini antaa myös oman panoksensa kappaleiden sävellystyöhön ja koko ryhmä seisoo muutenkin täysillä toiminnan takana. Ylppö kertoo myös, että Jami Westergårdin ja Jukka Krögerin valinta rytmiryhmäksi oli suorastaan itsestäänselvyys. Herrat kuulemma itse asiassa liitettiin bändiin jo ennen kuin miehiltä itseltään oli edes kysytty! Kaikki neljä ovat innoissaan tilanteesta ja täysin sitoutuneina hommassa mukana.

Hyvin tuntuu ryhmähenki bändissä pelaavan, sillä albumina Sata vuotta on todella monipuolinen kokonaisuus, jossa kuulaiden ja tarttuvien pop-rallien lisäksi roiskuu räkä ja alkukantainen vimma. Levy on täynnä jyräävää rockia muun muassa punkilla, hc:lla ja tarttuvalla popilla kuorrutettuna. Heikkoa lenkkiä levyltä on miltei mahdoton löytää, sillä jokainen kappale täyttää saappaansa osana kokonaisuutta, joka varsin loogisesti alkaa introlla nimeltä Alku päättyen raadolliseen erokappaleeseen nimetä Loppu.

– Alkuun mietittiin, varsinkin näiden pop-rallien kohdilla, että onko tämä jo liiankin nössöä tavaraa? Lähtökohdat oli itse asiassa alussa enemmän noiden rankkojen biisien varassa, Ylppö sanoo ja mainitsee esimerkkeinä levyltä muun muassa sellaisia kappaleita kuin Ihmiset tulevat, Mellakka sekä Porno. Popimpiakin biisejä kokonaisuuteen uskallettiin lopulta sisällyttää ja mainiosti ne siellä puolustavatkin paikkaansa.

– Löydettiin rohkeus liittää myös ne kevyemmät elementit mukaan eikä tätä ole tarvinnut katua. Itse olen aina kuunnellut musiikkia laidasta laitaan ja nähnyt jonkun puritaanisuuden enemmänkin naurettavana asiana. Minulle menee läpi mättö ja speed metal, mutta niin menee myös U2. Laaja-alaisuutta on syytä pitää enemmänkin rikkautena, eikä suinkaan heikkoutena. Muutenkin joka elämänalueella kehotan ihmisiä kokeilemaan kaikkea yllättävää ja uutta, sillä se voi avata aivan uusia maailmoja ja näkökantoja, Ylppö jatkaa.

Lue artikkeli kokonaisuudessaan verkkolehdestämme!