Chili on löytänyt tiensä suomalaisten ruokapöytään. Missä piilee ikivanhan maustehedelmän salaisuus?

Se hiipi elämääni salakavalasti.

Ensin istutuksia oli vain yksi pieni laatikollinen. Nyt mies on hankkinut useita minikasvihuoneita Plantagenista ja säätänyt työhuoneen lampun syttymään ja sammumaan tiettyihin kellonaikoihin. Kitinäni vanhojen leveiden ikkunalautojen kauneudesta on turhaa, kun mies haluaa peittää ne purnukoilla, laatikoilla ja ruukuilla. Viime keväänä istutukset valtasivat miehen työpaikankin, koska aurinko paistaa sinne juuri sopivasta kulmasta.

Se on tunkeutunut harrastuksiimme, ystäväpiiriimme ja ruokapöytäämme. Jopa matkustellessamme mieheni pohtii, mistä täällä mahtaa saada sitä. Sen löytäminen yllättävässä yhteydessä tuntuu hänestä siltä kuin tapaisi vuosia kadoksissa olleen ystävän.

Chili.

Mieheni ei ole ainoa suomalainen, joka on uppoutunut syvälle chilin ihmemaahan. Chilipitoiset elintarvikkeet ovat alkaneet ilmestyä varkain kauppojen hyllyille. Fazer tarjoilee meille chilisuklaata, Pirkka chipotle-salsaa ja kylmäaltaassa kuiskuttaa chilisuklaalla kuorrutettu vaniljajäätelö.

Hetkinen. Me suomalaisethan olemme peruna-, puuro- ja pullakansaa. Ruoka on perinteisesti maustettu suolalla, rasvalla ja kermalla. Villein maku monessa maustekaapissa oli pitkään aromisuola tai grillimauste. Isäni ei pidä tomaattipohjaisesta jauhelihakastikkeesta, koska se on liian väkevää. Jauhoista ruskistettua murukastiketta sen olla pitää.

Chilissä on jotain poikkeuksellista. Suorastaan maagista. Muuten maailman hiljaisin, juroin ja keskinkertaisin kansa ei hullaantuisi universumin polttavimmasta hedelmästä niin, että sen varaan rakentuva bisneskin on kannattavaa.

Poltetta ja nautintoa

Suomen tulisimmaksi verkkokaupaksi itseään mainostavan Chilikaupan perustaja Janne Vuorinen on suomalaisen chilikulttuurin pioneeri. Hänen chiliharrastuksensa alkoi jo kymmenen vuotta sitten ruoanlaiton, chilien kasvatuksen ja muun aiheeseen liittyvän puuhastelun merkeissä. Nyt Vuorinen pyörittää Chilikauppaa, jonka valikoimista löytyy kaikkea tuoreista chileistä makeisiin ja chilihyytelöihin asti.

Vuorinen on huomannut chili-innostuksen kasvaneen Suomessa jyrkästi viimeisen parin vuoden aikana. Yhdysvaltoihin verrattuna suomalaiset markkinat ovat kuitenkin vielä pienet.

– Yhdysvalloissa ala on todella valtava, ja uusia tuotteita tulee jatkuvasti.

Vuorisen oma chilibisnes on kuitenkin kasvanut varsin mukavasti, vaikka chilihuuma on Suomessa vielä pientä verrattuna Meksikon monipäiväisiin chilikarnevaaleihin. Vannoutuneimmat fanit tilaavat esimerkiksi Chilikaupan sauhu -nimistä maustetahnaa laatikoittain. Chilikauppias tietää, että kun on kerran päässyt tulisuuden makuun, paluuta ei ehkä ole.

– Chiliin voi jäädä koukkuun, ja useimmat, elleivät kaikki, harrastajat jäävätkin. Chili vapauttaa endorfiinejä ja aiheuttaa hyvän olon tunteen, kun polte alkaa helpottaa, Vuorinen selittää.

Ei siis ihme, että chilikaupan valikoimasta löytyy chilillä höystettyä salmiakkia, vaniljajauhetta, suklaata, konvehteja, sipsejä… Makuyhdistelmät voivat tuntua oudoilta, mutta Virtanen vakuuttaa, että yksi hänen parhaista resepteistään on chilillä höystetty suklaakakku. Kaupan chilisuklaat ovat kuitenkin liian mietoja, ja taikinaan pitäisi lisätä kunnolla potkua.

– Makeus ja suklaan rasva tasoittavat poltetta mukavasti.

Yksi selitys chilin suosioon saattaa siis olla hyvänlainen addiktio. Pohdin asiaa ja totean, että on parempi olla koukussa tuliseen hedelmään kuin alkoholiin tai nettipeleihin. Chilin lisääminen kaikkeen mahdolliseen kuitenkin kummeksuttaa. Minä pidän suklaasta juuri siksi, että se maistuu suklaalta ja oluesta siksi, että se on olutta. En ehkä ole vielä kokeillut niin ärtsyä trippiä, että ymmärtäisin chilin tuoman euforian päälle.

Rakas lapsi

Mieheni on alkanut harrastaa chilitrippailua. Hän naukkailee vuorotellen chilitahnaa ja wasabia ja kiljuu vedet silmissä sohvalla.

Jääkaapistamme löytyy Megadeth ja Salsa de la Muerte -nimisiä kastikkeita. Miehen taskunpohjilla pyörii aina pari chiliä. Hän lähettää niitä joululahjaksi tädilleen Ruotsiin ja istuttaa kyselemättä chilipensaan vanhempiensa takapihalle.

En saa heittää käytettyjä jogurttipurkkeja roskiin, koska niihin on hyvä laittaa siemenet itämään. Yhden yön mies hikoilee valkoisena syötyään Tampereen tulisimmaksi hehkutetun chilipurilaisen. Käytyään aamulla vessassa hän sanoo tietävänsä, mistä Johnny Cash lauloi kappaleessa ”Rings of Fire”.

Jos mies lähtee itämisaikaan työmatkalle, saan tarkat kastelu- ja lannoitusohjeet. Kun hän soittaa kotiin, hän kysyy ensimmäiseksi, olenko hoitanut chilejä. Hän vertailee hedelmien koko- ja värikirjoa ja lehtien muotoa. Hän haistelee satoaan ja kuvailee tuoksua milloin hedelmäiseksi, milloin savuiseksi tai kitkeräksi. Mies on löytänyt useita foorumeita, joissa puhutaan vain ja ainoastaan chilistä. Postiluukustamme alkaa kolahdella tuotepaketteja rapakon takaa.

Jossain vaiheessa chiliviljelmät alkavat koristaa myös ystäviemme ikkunalautoja. Siemeniä vaihdellaan, maistiaisia tarjoillaan ja hurjapäät kilpailevat, kuka uskaltaa syödä tulisimman annoksen. Chilistä on tullut perheenjäsenemme, johon suhtaudutaan rakkaudella ja intohimolla.

Perusmausteeksi sinapin tilalle?

Vuorisen kokemuksen mukaan Chilikaupan verkkosivuilla ja aiheeseen liittyvillä foorumeilla käy eniten 18—35-vuotiaita miehiä. Miesten kohdalla kyse on enemmän extreme-kokemusten etsimisestä, naiset sen sijaan suhtautuvat chiliin eri tavalla. Kauppiaan mukaan kyse ei kuitenkaan ole vain ja ainoastaan nuorten jutusta.

– Vaimoni sukujuhlissa olen joskus laittanut tarjolle erittäin tulisia itse tehtyjä chilikastikkeita ja 80-vuotiaat sukulaismummut ja -papat ovat maistelleet tyytyväisenä kaikkea.

Vuorinen tietää, että joidenkin harrastajien kohdalla innostus voi laantua alkuhuuman jälkeen. Hän kuitenkin uskoo, että chili on rantautunut pysyvästi suomalaisten makumaailmaan.

– Vaikka chiliharrastaja kyllästyisi kasvatukseen, chili jää useimmiten pysyvästi ruokavalioon.

Vuorinen toivoo pyörittävänsä yritystään vielä kymmenen vuoden kuluttua, vaikka kuluttajien kovin alkuinnostus laantuisi.

Insinöörejä ja ituhippejä

Uskon, että chilihuumassa kyse on muustakin kuin tuliseen makuun mieltymisestä. Ruokabuumit heijastelevat yleensä suurempia yhteiskunnallisia ilmiöitä. 60- ja 70-luvuilla ihastuttiin moderneihin valmisruokiin. 80-luvulla kaikki ruoat koristeltiin ananasrenkaalla, oli havaijin possua, pataa ja leikkelettä. Ananaskiekko symboloi eksotiikkaa ja urbaania elämäntyyliä. Viime vuosina maitohappobakteereilla, probiooteilla ja vitamiineilla höystetyt jogurtit ovat löytäneet tiensä oravanpyörässä rimpuileviin stressivatsoihin.

Pyörittelen chilikauppias Vuorisen vastauksia mielessäni. Hän on kertonut, että silloin tällöin kannattaa pitää täysin chilivapaita viikkoja, jotta toleranssi ei nousisi liikaa. Kuumiin juomiin lisätyn chilin kanssa kannattaa kuulemma olla tarkkana, koska sopivan annostuksen löytäminen voi olla parista hippusesta kiinni. Chili tuntuu olevan hänelle yhtä rakas, tuttu ja tärkeä puheenaihe kuin jollekin toiselle historia tai ympäristöasiat. Miehen kokemusta voi vain ihailla ja ihmetellä.

Mietin mieheni harrastuksia ja taipumuksia. Hän pitää matematiikasta, suunnistuksesta, näpertelystä ja nikkaroinnista. Hänen chilikavereihinsa mahtuu paljon insinöörejä, jotka pyörittelevät silmiään, kun en ymmärrä skriptin ja koodin eroa. He ovat luonnontieteilijöitä, jotka haluavat mitata ja havainnoida asioita, tehdä kokeita ja selvittää, miten asiat toimivat. He haluavat tietää mikrogrammalleen chilin ja kahvin oikeanlaisen sekoitussuhteen ja heidän silmänsä loistavat ilosta heidän keksittyään sen.

Siis perussuomalaisia insinöörejä lapsenmielisellä innostuksella höystettyinä. Voisiko insinöörimäisen mielenlaadun ja chilihuuman välillä olla korrelaatio?

Toisaalta chileistä ovat innostuneet ne kaverini, jotka pitävät neulomisesta, kierrättävät, kasvattavat ituja ja pyörittävät luomuruokapiirejä. He ovat niitä ihmisiä, jotka haluavat kävellä kesällä paljain jaloin ja väkertävät käsittämättömiä taideteoksia vanhoista kengänpohjista ja maitopurkeista.

Ehkä selitys piileekin Strömsö-henkisessä luovassa ja maanläheisessä elämänasenteessa. Asia vaatii lisäselvitystä.

Omin käsin

Klikkaan itseni osoitteeseen Chilifoorumi.fi. Chilinystävien keskustelupalstalla pohditaan chilin imeytymismekanismeja, vesiviljelyä ja lajien risteytystä. Foorumilta löytyy ylpeiden kasvattajien chilipäiväkirjoja ja -kuvia. Jaossa on vinkkejä omatekoisen LED-valaisimen rakentamiseen, ja ajastetun lomakastelujärjestelmän toimintamekanismia on havainnollistettu kuvin ja kaavioin.

Tämä lienee lopputulos, kun Martha Stewart ja suomalainen mies pölyttävät ristiin. Martta-liitto kertoi hiljattain Nyt-liitteessä, että amerikkalainen homing-ilmiö on rantautunut Suomeen. Homingissa on kyse siitä, että ihmiset haluavat kasvattaa, säilöä, leipoa, nikkaroida ja tuunata. Siis siitä, mitä ihan tavallinen arki oli vielä 50-luvulla.

Liian helppo elämä ei ole kivaa. Ennen lattianpesu oli rangaistus, nyt perheen murkkuikäiset tekevät sen riemusta kiljuen, koska he haluavat tehdä jotain itse ja nähdä kättensä työn tulokset. Ihmiset haluavat ponnistella kiksiensä eteen. Chilejä on helppo ostaa lähimarketista, mutta tällöin jää paitsi kasvun ihmeestä ja kokeilun tuomasta riemusta. Ylpeys on moninkertainen, kun kotikokki löytää vihdoin oikean annosteluohjeen chilireseptiinsä.

– Olisiko se parempi vaihtoehto, että käyttäisin chileihin menevän ajan kotisohvalla ja katselisin televisiosta jotain aivotonta roskaa, mieheni kysyy.

No ei todellakaan. Hän leikkii chilikastikkeillaan ollessaan allapäin. Se on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin kapakoissa notkuminen.

Pian on taas aika aloittaa jogurttipurkkien hamstraaminen ja siementen valitseminen. Ehkä minäkin osallistun mieheni chiliharrastukseen tulevana keväänä aktiivisemmin ja jätän shoppailun vähemmälle. Sitä ennen opettelen tee-se-itse-iloa kutomalla itselleni sukat. Tai edes kaulahuivin. Sitä on mukava näpertää kuumaa chilikaakaota hörppien ja tulisuudensietokykyä treenaten.

Info:

– Chilit ovat paprikoita, joiden kapsaisiinipitoisuus on erityisen suuri.

– Chilin polte johtuu siitä, että kapsaisiini vaikuttaa suun alueen hermojen kipupisteisiin.

– Jogurtti ja maito ovat yleensä parhaita poltteen lievittäjiä. Olut ja vesi voivat pahentaa poltetta, koska ne voivat levittää kapsaisiinia suuhun.

– Kapsaisiinin aiheuttamaa mielihyvää voi verrata saunomisen tai avannon tuottamaan hyvään oloon. Kyseessä on siis turvallinen ”huume”, jota ihminen voi käyttää huoletta, jos hänellä ei ole allergioita.

– Chilin tulisuutta mitataan Scoville-asteikolla

– Kaikkein tulisin laji on Naga Morich, joka on jopa satoja kertoja vahvempaa kuin Tabasco-kastike. Jalapeno on Nagan verralla lastenruokaa.

Aiheet