Tunnelmia Niililtä

Toteutimme ystäväni kanssa pitkäaikaisen unelmamme, ja kävimme kokemassa upean Niilin-risteilyn Luxorista Assuaniin ja takaisin. Matka ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Viikon ohjelmaan sisältyi temppelivierailuja, kauniita kaupunkeja, lekottelua risteilijän aurinkokannella ja täysihoito kolmella aterialla buffettyyppisestä pöydästä, jossa sai maistella niin mannermaisia kuin egyptiläisiäkin herkkuja mielin määrin.
Osasimme odottaa paljon, mutta jälkikäteen voi sanoa, että kokemus oli varmasti hienoin kaikista matkoista, jotka allekirjoittanut on tehnyt. Seuraavassa tunnelmapaloja unelmien matkalta.

Karnakin temppeli
Ensimmäinen aamu Afrikassa. On vielä pimeää, kun suuntaamme aamiaisen jälkeen bussilla kohti kaksi kilometriä Luxorista sijaitsevaa Karnakin temppeliä. Oppaamme hakiessa lippujamme aurinko alkaa nousta harsomaisen sumun takaa, ja näemme edessämme pylonin, suuren sisäänkäyntiportin, joka johtaa sisälle temppeliin. Hetki on taianomainen.
Yli 4 000 vuotta aiemmin rakennettu muinaisegyptiläisten kansallispyhäkkö kohoaa mahtipontisena muutamien kymmenien metrien päässä. Temppelipiha pylonin jälkeen on laaja, pylväikköjen reunustama aukio. Hämmennys ja ihastus kasvavat, kun astumme sisään Ramses toisen patsaiden ohi hypostyylipihalle, jossa sijaitsee 134 valtavaa 23 metrin korkuista pylvästä täynnä kaiverruksia, jotka aikanaan oli koristeltu värikkäästi. Nyt vain osia väreistä on näkyvissä, mutta ne antavat aavistuksen siitä, miltä temppeli on näyttänyt kaikessa loistossaan.

Oppaamme selostaa näkemäämme rutiininomaisesti ja ammattitaidolla, mutta ryhmämme on hiljainen. Tämä on kuin neitsyyden menetys ihmiselle, joka on kiinnostunut muinaisesta Egyptistä. Ensimmäinen temppelivierailu on merkittävin monista, joita tulemme vielä näkemään. Temppelialueen eteläpuolella sijaitsee pyhä järvi, jota käytettiin seremonioissa. Nyt se on kapisen näköinen turistien roskaama allas mutta silti edelleen vaikuttava muistutus siitä intohimosta, jolla täällä aikanaan palvottiin jumalia ja faaraoita.
Järven vieressä on pari pientä kahvilaa sekä matkamuistomyymälää, joten asetumme hetkeksi hengähtämään virvoitusjuoman äärelle. Näemme raunioissa luikkivan harmaan ketun, joka ei turisteista paljon hätkähdä, kunnes jotkut saksalaiset innostuvat ajamaan sitä takaa. Opas tarinoi, että huhujen mukaan hyeenan ja leijonan sekamuoto on tappanut lähiaikoina paikallisia asukkaita. Hymähdämme tällaiselle legendalle, mutta kun kuulemme aurinkoa peittävän savuisen harson saattavan olla merkki lähestyvästä hiekkamyrskystä, pelästymme hiukan. Kuulemme kertomuksia siitä, miten raivoisia ja sietämättömiä nuo aavikolta nousevat rajuilmat ovat. Onneksi pian keskustelun jälkeen sumu häviää kuin taikaiskusta, aurinko porottaa kirkkaansiniseltä taivaalta ja matkamme jatkuu kohti Luxorin keskustaa ja seuraavaa temppeliä.
Luxor, muinainen Theba
Jokainen Sinuhensa lukenut tuntee Theban kaupungin. Sinne on matkaa Kairosta noin 800 kilometriä ja se on Ylä-Egyptin pääkaupunki. Aikanaan maan merkittävin kaupunki oli alkanut taantua roomalaisten saapuessa, ja Ptolemaioksen valittua Aleksandrian pääkaupungikseen 300-luvulla eKr. sekä sitä seuraavina vuosina Theba alkoi hautautua hiekkaan. Tämän hiekkakerroksen päälle rakennettiin arabialainen kaupunki, joten nykyisten katujen alla on vielä paljon menneisyyden aarteita.
Keskustassa sijaitsee Luxorin temppeli, Amon-jumalan juhlapaikaksi rakennettu pyhäkkö, jolle johtavaa katua reunusti muinaisina aikoina mittava sfinksikäytävä, josta vain osa on saatu kaivettua esiin. Nyt käytävän raivaamista vaikeuttaa muun muassa se, että osa siitä saattaa sijaita erään moskeijan alla, ja moskeijaahan ei noin vain pureta.
Temppelin ja Niilin välissä on puiden reunustama rantakatu. Siellä vossikat kuljettavat turisteja nähtävyyksille, pienten purjealusten kipparit houkuttelevat veneajelulle ja sinne on myös ankkuroitu risteilijämme. Kadun varrella sijaitsevat myös arkeologian museo ja muumiomuseo. Temppelin pohjoispuolella taas on vilkas basaari, jossa saamme ensimmäisen kosketuksemme vähän turhankin innokkaisiin kaupustelijoihin. Niilin länsirannalla on myös temppeleiden raunioita ja suurten faaraoiden hautoja, kuuluisa Kuninkaiden ja pienempi Kuningattarien laakso.
Kuninkaiden laakso
Matkamme Kuninkaiden laaksoon Luxorista alkaa auringon jo noustua korkealle. Kun pääsemme perille, nousemme ilmastoidusta bussista kuumaan paahteeseen, ja paljon matkustellut ystäväni tiuskaisee kirosanan peittäen päänsä ja käsivartensa huivilla. Seuraan esimerkkiä katseltuani hieman ympärilleni.
Laakso on korkeiden kiviseinämien reunustama valkohiekkainen pätsi, jossa vaeltelee sanomaton määrä kirkkaanpunaisiksi palaneita erimaalaisia turisteja. Mitään kasvillisuutta tai suojaa paahteelta ei ole, ja lämpötila on kohonnut jo ennen puoltapäivää kovin korkeaksi. Oppaamme valistaa, että paikkaa kutsutaan myös kattilaksi, mitä ei ole todellakaan vaikea ymmärtää.
Astuttuamme hornankattilaan saamme kuulla jotain paikan historiasta. Uuden valtakunnan faaraot suosivat pyramidien sijaan huomaamattomampia hautoja. Täällä makoilivat vuosituhansia muun muassa Seti 1, Ramses 3, Horemheb ja kuuluisimpana kaikista, nuorena kuollut Tutankhamen. Suurin osa muumioista on tällä hetkellä Kairon egyptiläisessä museossa, mutta sarkofagit ja hautakoristeet ovat jäljellä.
Pääsymaksulla saa vierailla kolmessa haudassa. Jos haluaa nähdä enemmän, joutuu maksamaan lisämaksun. Aikaa on 45 minuuttia, joten valitsemme nopeasti kolme kuulemamme mukaan näkemisen arvoista hautaa ja aloitamme vierailun nekropolissa. Laskeutuessamme ensimmäiseen hautaan huomaan, ettei ahtaanpaikankammoni olekaan ongelma. Maan sisään johtavat käytävät ovat suhteellisen leveitä ja korkeita, ja haudassa on erittäin hyvin säilyneitä seinämaalauksia ja kaiverruksia. Värit ovat hyvin säilyneitä, joten saamme paremman käsityksen taiteesta, johon olemme tutustuneet jo temppelivierailuillamme. Lisäksi haudat ovat niin syvällä maan sisällä, että niissä on viileää — virkistävä kokemus jo sinänsä!
Jätämme Tutankhamenin hautakammion väliin, sillä sinne on myös lisämaksu, ja hauta on kuulemma pieni ja vaatimaton. Sen vetonaula on tosin paikallaan oleva muumio, mutta en pääse selvyyteen siitä, onko se oikea vai kopio. Valitsemamme haudat kuuluivat tuntemattomammille faaraoille, mutta mikään niistä ei ollut pettymys. Poistuessamme paikalta olemme niin uupuneita, että kun paluumatkalla pysähdymme Memnonin kolosseille, emme vaivaudu edes poistumaan bussista, vaan tyydymme vilkaisemaan niitä ikkunasta. Rajansa se on nähtävyyksien katselullakin.
Assuan
Niilin eteläkolkassa sijaitsee Assuanin kaupunki, jonka kuuluisassa Old Cataract -hotellissa Agatha Christie kirjoitti kirjansa ”Kuolema Niilillä”. Kymmenen kilometrin päässä kaupungista on Assuanin pato, joka mullisti asukkaiden elämän. Padon taakse on muodostunut suuri Nasserinjärvi, jossa paljon puhutut krokotiilit nykyään majailevat.
Assuanissa asuu paljon nuubialaisia, jotka ovat ylpeitä kulttuuri-identiteetistään. Päätän lähteä eräänä aamuna kehuttuun nuubialaiseen museoon itsekseni oppaan vakuutettua sen olevan turvallista. Niinpä hyppään vossikkaan, joka ajaa minut pitkin helteistä rantakatua paikan päälle. On perjantai, muslimien pyhäpäivä, joten erään italialaisryhmän kanssa olemme museon ainoat asiakkaat. Sisätiloissa on kattava selvitys nuubialaisten ja egyptiläisten historiasta. Suurimman vaikutuksen tekee kuitenkin puutarha, joka on laaja, kaunis ja osa esillepanoa. Sinne on rakennettu muun muassa aidon kokoinen nuubialainen asumus, joka on taidokkaasti koristeltu iloisin värein.

Pienen laivamatkan päässä Assuanin edustalla sijaitseva Kitchenerin saari kuuluu myös matkaohjelmaamme. Siellä on paljon erilaisia kasveja ja eläimiä ja se on paikallisten suosima retkikohde. Meitä tosin naurattaa kyltti sisääntulossa, jossa sekä piirroksen että arabian kielen avulla kielletään ampumasta lintuja.
Kaupankäyntiä
Vietämme Assuanissa muutaman päivän ja pääsemme kokeilemaan kaupankäyntiä egyptiläiseen malliin. Basaarissa on vaikeaa jäädä katselemaan ihania ja erikoisia tavaroita, sillä innokkaat myyjät ovat kimpussa heti, kun näyttää siltä, että joku olisi pysähtymässä heidän kojunsa eteen. Hintoja ei lue missään, sillä täällä on tapana tinkiä. Erityisesti länsimaalainen saa varautua siihen, että hänelle ehdotettu hinta on moninkertainen tavaran arvoon verrattuna. Tämä voi olla rasittavaa mutta hauskaakin, sillä kyseessä on eräänlainen sosiaalinen peli. Huumoria ei saa unohtaa missään vaiheessa.
Kannattaa tehdä hintavertailuja eri kojujen kesken ja ostaa tuote sieltä, mistä haluamansa näyttää saavan halvimmalla. Yksinkertainen kikka saadakseen selville alimman mahdollisen hinnan on kääntyä kannoillaan ja poistua, jolloin useimmiten myyjä juoksee perääsi ja kertoo, kuinka olet jouduttamassa hänen vararikkoaan, mutta vain sinulle hän on valmis myymään tuotteen murto-osalla sen arvosta.
Egyptistä kannattaa ostaa vaikkapa mausteita, pähkinöitä, puuvillaa ja koruja, sillä ne ovat huomattavasti edullisempia ja ruokatavarat varmasti tuoreempia kuin koto-Suomessa. Nähtävyyksien edustoille on usein keskittynyt minibasaareja, joiden kauppiaat saattavat tyrkyttää tuotteitaan hermostumiseen asti. Näistä selviää parhaiten ilmoittamalla eleillään ja mahdollisesti englannin kielellä tiukasti, ettei kiinnosta. Pienikin ele kiinnostuksen suuntaan saa kaupustelijan entistä innostuneemmaksi, joten nopea ohimarssi on paras vaihtoehto, jos ei juuri sillä hetkellä ole halukas ostamaan mitään.
Muinaisen Egyptin jumalia
Haukanpäinen Ra oli ensisijainen luomisen jumala ja maailmankaikkeuden hallitsija. Hänen tunnuksiaan ovat aurinko ja obeliski. Viidennestä dynastiasta lähtien faaraot väittivät hallitsevansa Egyptiä Ran myöntämällä jumalallisella oikeutuksella. Myöhemmin Amon samaistettiin Rahan ja kuvattiin yleensä oinaspäiseksi ihmiseksi.
Isis oli hedelmällisyyden ja äitiyden jumala. Yleensä hänet kuvattiin ihmiseksi, jolla oli yllään lehmänsarvikruunu.
Horus oli haukanpäinen jumala ja maan kuningas, joka ilmeni faaraon muodossa ihmisenä.
Hathor oli naurun, rakkauden ja kauneuden jumalatar ja naisten sekä avioliiton suojelija. Hänet kuvattiin lehmäksi tai lehmäpäiseksi ihmiseksi.
Khepri oli auringon ja uudelleensyntymisen jumala, joka vieritti aurinkoa taivaan poikki. Hänet kuvattiin skarabeeksi (kovakuoriaiseksi), jota vielä monet egyptiläiset käyttävät amulettina.
Sakaalipäinen Anubis oli kuolleiden jumala, joka valvoi muumiointia ja tunnettiin kuninkaallisena palsamoijana.
Nut oli taivaanjumalatar, joka nieli joka ilta auringon ja synnytti sen uudelleen aamulla.
Tiesitkö tämän Egyptistä?
Niilin hedelmällinen laakso on elättänyt ihmisiä jo yli 8 000 vuoden ajan.
Egyptin historia voidaan jakaa esidynastiseen ja varhaiskauteen (5000—2780 eKr.), vanhaan ja keskimmäiseen valtakuntaan, uuteen valtakuntaan (1540—1100 eKr.), Ptolemaiosten aikaan, arabivalloitukseen ja lopuksi nyky-Egyptin aikaan.
2500 eKr. lähtien melkein ajanlaskumme alkuun asti kukoistanutta muinaista valtakuntaa voi perustellusti väittää maailmanhistorian suurimmaksi kulttuuriksi.
Niili on maailman pisin joki, joka tuo Afrikan sydämestä runsain määrin vettä. Se virtaa kohti Välimerta, ja yläjuoksua kutsutaan Ylä-Niiliksi ja alajuoksua Ala-Niiliksi. Kairo sijaitsee siis jälkimmäisessä, ja Assuan Ylä-Niilillä.
Islamilaiskauden vaikutuksen vuoksi nyky-Egyptin keskus on Kairo eikä Theba.
Egypti sijaitsee kolmen kulttuurin risteyksessä: Afrikan, Euroopan ja Lähi-idän.
Matkailu on nyky-Egyptin elinehto.
Kuuluisia nähtävyyksiä:
Kairo: Kairon keskusta, egyptiläinen museo, Vanha Kairo
*Kairo on Afrikan suurin kaupunki ja sen nimi merkitsee voiton kaupunkia. Se sijaitsee kohdassa, jossa Niilin laakso avartuu suistoksi. Kairon egyptiläisessä museossa on esillä 120 000 esinettä, kuten kuuluisa Tutankhamenin kultainen kuolinnaamio.
Pyramidit: Giza ja Sakkara
*Uskomattomimpien teorioiden mukaan pyramidit ovat osoitus siitä, että täällä kävi tuhansia vuosia sitten älykkäitä avaruusolentoja. Mene ja tiedä, egyptologit ovat päätelleet, että ne rakennettiin muutaman sadan vuoden jaksolla noin 2600 eKr. tarkoituksenaan suojata hallitsijoiden haudat ryöstäjiltä.
Aleksandria ja Välimeren rannikko
*Aleksanteri Suuren Välimeren rannikolle rakennuttama Aleksandria oli Ptolemaiosten ajan Egyptin pääkaupunki. Se kukoisti kauppapaikkana.
Niilin laakso: Luxor (Theba), Luxorin temppeli, Karnakin temppeli, Kuninkaiden laakso
Nasserinjärvi
*Vuonna 1972 valmistuneen Assuanin padon taakse muodostunut yli 500 kilometrin mittainen järvi. Pato teki lopun Egyptin jokavuotisista tulvista. Vaikka padosta saadaan teollisuuden tarpeisiin sähkövoimaa, on Egyptin peltojen hedelmällisyys heikentynyt, koska tulvat eivät enää tuo niille ravinteita.



Abu Simbel
*Eräs egyptiläisen rakennustaiteen suurimmista saavutuksista. Ramses 2 hakkautti sen kallioon entiseen Nubiaan. Kun temppeli uhkasi jäädä Nasserinjärven alle, riittävän korkealle paikalle tehtiin tekokallio ja temppeli siirrettiin sinne vuosina 1964—1968 tarkasti alkuperäiseen muotoonsa.