Anssi ja Heikki lukivat Jack Kerouacin Matkalla-kirjan josta inspiroituneena he päättivät lähteä matkalle USA:n halki. Kaverukset lensivät San Franciscoon, josta he vuokrasivat auton ja ajoivat sen mantereen läpi New Yorkiin. Matkan varrella pojat näkivät jenkkilän suurimmat kaupungit ja ajoivat lähes 7000km.
Hektisiä hetkiä
Viimeiset kolme päivää ovat olleet suht hektisiä. Ollaan ajettu Albuquerquesta New Mexicon halki, ohitettu Texasin Amarillo, katsastettu Oklahoma ja sen samanniminen pääkaupunki ja nyt ajetaan parhaillaan Arkansasin Little Rockiin. Mutta kiireelle on syynsä, nimittäin tarkoituksena on ehtiä Memphisiin viikonlopun rientoihin. Jebaa!
You can’t mess with Texas!
Kerrottakoon pikkuisen noista äskeisistä kohteista: Heti Texasiin päästessä huomaa olevansa hieman varuillaan. Ajonopeudet on alhaisemmat kuin lännessä, mutta yllättävämpää on myös lisätty miniminopeus. Alle neljääkymppiä ei saa madella! Hyvä on. Myös sheriffien läsnäolosta muistutetaan ja mr. State trooperit uivat autoletkoissa kuin valkohait silliparvessa. You can’t mess with Texas! Kaikki Texasissa on isompaa ja parempaa, jopa lehmänpaskan haju jota saimme haistella oikein olan takaa.
Ei niin huonoa, ettei myös hyvääkin. Amarilloon kerettyämme uskaltauduttiin Heikin kanssa toista kertaa ulos syömään, tällä kertaa tähtäimessä kunnon pihviravintola. Man vs. Food ohjelmastakin tuttu Big Texan Steak Ranch osui sopivasti parin mailin päähän motellistamme. Kyseisessä lafkassa on haasteena syödä 72oz:n (reilu 2kg) pihvi plus lisukkeet tunnissa. Jos tähän pystyy, saa aterian ilmaiseksi, muuten se maksaa 72 dollaria. Meistä kummastakaan ei ollut niin kovaksi cowboyksi, että oltaisiin uskallettu tarttua haasteeseen, vaan vaatimattomasti tyydyttiin n. puolen kilon kimpaleisiin. Ylpeänä voidaan todeta että molemmat syötiin omat haasteemme alle tunnissa! Viereisessä pöydässä kaveri veti sen pari kiloa pötsiinsä alta 40 minuutin…
 
Texas ja sen aavikoituneet tasangot saivat jäädä taakse, kun helpottuneina pujottelimme valaallamme Oklahoman vehreämmille niityille. Kun on kiire, kannattaa motelli varata ”Service roadilta”. Näin mekin teimme ja majoittauduimme suoraan Interstate 40:n vieressä sijaitsevaan Regency Inn:iin. Service roadit ovat tällaisissa tapauksissa mahtavia, koska ne kulkevat moottoritien kupeessa ja ovat täynnä halpoja motelleja, kunhan muistaa varata huoneen etukäteen. Booking.com on ollut meille suunnaton apu, kannattaa tsekata jos etsii halpaa yösijaa.
Oklahoma on omien sanojensa mukaan Amerikan keskipiste, mutta meistä se on ennemminkin keskellä ei mitään. Asuntoalueet näyttivät mukavilta, ja kaupungin ”paras” hamppisbaari Bunny’s Onion Burger oli kyllä mieletön, mutta muuten kaupunki jäi jotenkin paitsioon. Olisikohan johtunut älyttömästä sanoitus/sävellysinspiraatiosta, motellin uima-altaasta, vaiko siitä, että huomattiin lähtiessä kaupungista keskustan pilvenpiirtäjien sijaitsevan aivan eri suunnassa, mutta biisejä alkaa olla tehtynä jo puolisen tusinaa.
Puolet matkasta alkaa kohta olla ajettuna, vielä toinen reilu pari tuhatta mailia olisi edessä. Meininki on hyvä, ja silmät kirkkaina odotamme jo Memphisin Gracelandia, sekä muuta hulinaa. Nyt mun pitää hypätä rattiin, Heikki on jo ajanut tarpeeksi.
Tien päältä, terveisin Anssi, ja Heikki myös. ”I walk the line.” -J. Cash
Walking in Memphis
Hyvää aikaista aamua Suomi. Täällä eletään kahdeksan tuntia teitä ”jäljessä” ja Anssi veteleekin tossa jo sikeitä. Itsekin olin vähällä painaa pääni tyynyyn ja nukahtaa ilmastointilaitteen hurinaan New Orleanssin edelleen kuumassa yössä, mutta tajusin viime hetkellä, että ennen Bourbon Streetin huomisia rientoja on kirjoitettava kaupungista jota minä itse odotin ehkä eniten matkamme etapeista, nimittäin Memphis, Tennesee. Mainittakoon heti kärkeen, että kokemamme kolme päivää vastasivat odotuksiani vähintäänkin tyydyttävästi.
Memphisiin saavuttiin perjantaina iltapäivällä ja 15 kilsaa keskustasta sijaitseva lentokenttämotelli löytyi kuin löytyikin muutamien liittymäsekoilujen jälkeen, jotka tietysti vielä toistimme myöhemmin, ja pikkulevon jälkeen karautettiin Memphisin Downtowniin. Ennen keskustaa kerron syyn siihen miksi hotlamme oli niin kaukana. Jos on liikkeellä omalla autolla ja menee Memphisin kaltaiseen suurkaupunkiin Amerikan Yhdysvalloissa säästää näitä roadsidemotelleja käyttämällä kymmeniä, ellei satoja dollareita, kuitenkaan laadusta tinkimättä. Nämä hotellit/motellit ovat hintaansa nähden lukaaleja, huoneissa on ilmastoinnin lisäksi lähes poikkeuksetta, jääkaappi ja mikro, sekä aulassa ihan ok aamupala. Ne säästetyt rahat voi sitten käyttää vaikka suuremmista kaupungeista löytyvissä Whole Food luomumarketeissa shoppailuun, tai bisseen ja viskiin.
Jos on sitten tosiaan sen sortin henkilö joka haluaa kaupungin rientoihin ilman autoa niin bussit kulkevat hintaan 1,5 dollaria kertalippu ja takas pääsee yölläkin parilla kympillä taksilla, ei paha kun puokkiin maksaa. Tästä päästäänkin sitten kivalla aasinsillalla sinne keskustan humuun.
Memphisin keskusta on perustaltaan hyvin samanlainen kuin muutkin USAn suurkaupungit, Civic Center (eli valtion virastot yms), pääkatu (kalliita kauppoja ja kahviloita) ja tältä alueelta ihan muutama kortteli niin ollaan jo asuinalueella, rantaa ja jokea lukuun ottamatta. Downtown Memphis pitää kuitenkin sisällään jotain mitä muissa kaupungeissa ei ole, nimittäin kadun nimeltä Beale Street. Tältä kadulta löytyi läpikävelyn jälkeen ainakin parikymmentä livemusiikkimestaa, monta eri tyylilajia edustettuna, mutta eniten siellä soi blues ja toki Rock n Roll. Kojut myyvät isoja tuoppeja nimeltään Big Ass Beer ja makuhermoja saa hemmotella vaikka minkämoisin herkuin. Katu oli viikonloppuna aivan täynnä porukkaa ja ennen kuin kadulle oli asiaa piti todistaa olevansa 21 vuotias ja aseeton. Poliiseja siellä oli kuitenkin niin paljon, että meno pysyi mukavan letkeenä. Katutaidetta koitettiin mekin osaltamme harjoittaa tuorein suomenkielisin biisein, mutta ekat kaksi kertaa homma kaatui sateeseen ja kolmannen kerran meidät hääti pois poliisi: ”This area is only for paid entertainers.” Touché.
Rock´n´roll, blues and jazz…
Memphisin katukuvassa ja matkamuistomyymälöissä, levy- ja vaatekaupoissa, coverkeikkasettejä unohtamatta, näkyvät ja kuuluvat useat upeat muusikot kuten B.B. King ja Johnny Cash, mutta vaikka se tunnustetaan kaikkialla muuallakin se tunnustetaan varsinkin Memphisissä, Rock n rollin kuningas on ilman vastaväitteitä Memphisin oma poika Elvis Aaron Presley. Vaikka hieman hävettää myöntää, oli kyseisen herran ura ja elämä minulle hieman mysteeri, mutta sitä suuremmalla syyllä päätimme vierailla ensin historiallisessa Sun Studiossa jossa Elvis nauhoitti mm. ensimmäisen hittinsä That’s all right ja monia muitakin hittejä. Unohtamatta muita siellä nauhoittaneita huippuartisteja kuten Jerry Lee Lewis ja jo aiemmin mainittu Johnny Cash. Kieltämättä kyllä siinä kylmät väreet selkää pitkin meni, kun tajusi seisovansa samalla lattialla jossa käytännössä luotiin musiikkiteollisuuden merkittävimmät teokset, ainakin rock-musiikin ja levyteollisuuden saralla. Toinen sielua rokkaava kokemus oli tietysti Elviksen koti Graceland. Tontti taloineen, autotalleineen ja squashalleineen sijaitsi hieman kaupungin ulkopuolella. Vierailu piti sisällään korvalapuin ja kätevän ennalta nauhoitetun materiaalin kera tehtävän kierroksen Gracelandissa. Siellä oli aidon ja alkuperäisen asumisen mallin lisäksi esillä kaikki saavutukset/palkinnot, uran kollaasi ja erittäin hyvin kokonaisuutena toimiva elämäntarinakierros, joka päätyi lopuksi Presleyn perhehaudalle. Ei voi sanoa muuta kuin, että jos maailmassa on vakiomäärä lahjakkuutta, hyvää tahtoa ja raakaa taitoa on Kuningas syy siihen miksi sitä ei vain joiltain löydy. Uskomaton mies!
Noniin, sellasta Memphisistä ja nyt ollaan tosiaan New Orleansissa. Tästä kaupungista saa Anssi kertoa myöhemmin. Loppuun pitää vielä sanoa, että maailma on iso paikka, mutta jos me pidetään toisistamme hyvää huolta sen ei välttämättä tarvitse olla pelottava.
Hyvää yötä!
 
 

Aiheet coast to coast Matkustus