Diabetes on yksi niistä harvoista sairauksista, jotka pitää ottaa huomioon lähes jokaisessa arjen käänteessä. Jatkuva hoidontarve saattaa pahimmillaan masentaa diabeetikon, minkä lisäksi se painaa myös perheenjäsenten mieltä. Vaikka ongelmat tiedostetaan, diabeetikoille ja heidän läheisilleen ei tarjota riittävästi henkistä tukea.
Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeteksessa keskeistä on korkea verensokeri, joka vaatii lääkitystä. Jo tämä yksin vaikuttaa arkeen, sillä veren sokeripitoisuutta on seurattava, ja lääkitystä pitää usein säätää ja tehostaa. Diabetesta sairastavan on oltava lääkärin seurannassa, ja hänen on kiinnitettävä huomiota ruokavalioonsa ja liikuttava riittävästi.
– On tärkeätä muistaa, että diabeteksen hoidosta ei voi pitää vapaapäiviä. Sairauden jatkuva huomioiminen käy mielen päälle, sillä jatkuva omahoito ja seuranta saattavat aiheuttaa hoitoväsymystä. Diabetesta sairastavilla esiintyy myös keskimääräistä enemmän masennusta. Psykologiset vaikutukset jäävät kuitenkin usein vähälle huomiolle, kertoo diabeteslääkäri Tero Saukkonen Novo Nordisk Farmasta.
Diabeteksen henkisiä vaikutuksia on nyt ensimmäistä kertaa tutkittu laajassa, kansainvälisessä tutkimuksessa, johon osallistui yli 15 000 diabeetikkoa, perheenjäsentä ja hoitohenkilökunnan jäsentä yhteensä 17 eri maasta. Suomi ei ollut tutkimuksessa mukana, mutta meillä tehtyjen pienempien selvitysten mukaan näyttää siltä, että tulokset ovat samansuuntaisia.
– Tutkimuksen mukaan monet diabeetikot kokevat diabeteksen heikentävän elämänlaatuaan ja pitävät päivästä toiseen pärjäämistä raskaana. He toivovat, että jaksamiseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota, kun taas hoitohenkilökunnalla ei mielestään ole riittävästi resursseja tarjota henkistä tukea.
Perheenjäsenetkin pelkäävät yöllisiä kohtauksia
Diabetes vaikuttaa perheen arkeenDiabeetikon itsensä lisäksi sairaus vaikuttaa myös hänen lähipiiriinsä. Perheenjäsenillä saattaa olla oma roolinsa sairauden hoidossa, mutta suurimmat vaikutukset ovat henkisellä puolella.
– Jo sairaus itsessään aiheuttaa huolta diabeetikoiden läheisille ja esimerkiksi reilusti yli puolet perheenjäsenistä pelkää mahdollisia lisäsairauksia. Pelko on aiheellinen, sillä pitkään koholla ollut verensokeri aiheuttaa vuosien saatossa vääjäämättä elinmuutoksia, Saukkonen kertoo.
– Suurimpia pelonaiheita ovat näköä uhkaavat silmänpohjan muutokset, munuaisten vajaatoiminta sekä alaraajojen neuropatia, joka voi pahimmillaan johtaa jalkojen vaikeisiin tulehduksiin ja haavaumiin ja ääritapauksissa amputaatioon. Diabeetikoilla on myös kolme kertaa muita suurempi riski saada sepelvaltimotauti tai sydäninfarkti.

Diabetes vaikuttaa perheen arkeen

Diabetekseen liittyvät lisäsairaudet kehittyvät ajan myötä. Sen sijaan yöllisiä hypoglykemioita sekä diabeetikot että heidän läheisensä joutuvat pelkäämään jatkuvasti. Hypoglykemia tarkoittaa sitä, että verensokeri laskee liian alas. Pahimmillaan seurauksena voi olla jopa kouristuksia tai tajuttomuus, jolloin puhutaan insuliinishokista.
 
– Yölliset hypoglykemiat ovat pelottavimpia, sillä nukkuessaan diabeetikko ei välttämättä huomaa ensimmäisiä oireita ja ehdi reagoida asiaan. Tilanne voi päästä niin pahaksi, että tarvitaan perheenjäsenen apua tai pitää soittaa ambulanssi. Tyypin 1 diabeetikoilla yöllisiä hypoglykemioita on parin viikon välein ja tyypin 2 diabeetikoilla noin kerran kuussa.
 
Diabeteslääkäri Tero Saukkonen Novo Nordisk Farmasta muistuttaa avoimen kommunikaation tärkeydestä diabeetikon ja hoitohenkilökunnan välillä.
 
– Suomessa on tietoa ja osaamista hoitaa asioita, mutta hoitoa ei ole samalla tavalla saatavilla kaikille ja kaikkialla, ja psykologisen tuen tarjonnassa on suuria puutteita. Nämä ongelmat on kuitenkin tunnistettu ja niihin etsitään aktiivisesti parannusta. On ensiarvoisen tärkeää, että diabeetikot ja heidän läheisensä puhuvat lääkärikäynneillä avoimesti ja rehellisesti oireistaan – näin hoitohenkilökunta osaa ohjata hoitoa oikeaan suuntaan ja tuloksena on entistä parempi hoitotasapaino.
 
Diabetes Attitudes, Wishes and Needs 2 (DAWN2™) –tutkimuksen alustavat tulokset julkistettiin vuoden 2012 lopussa. Tutkimukseen osallistui yli 15 000 diabeetikkoa, perheenjäsentä, sairaanhoitajaa, ravitsemusterapeuttia, yleislääkäriä ja spesialistia. Tutkimus toteutettiin yhteensä 17 eri maassa. Sen tarkoituksena oli kartoittaa diabetes-hoidon psykososiaalisia puolia ja löytää uusia keinoja lievittämään sairauden tuomaa taakkaa.