Popstars 2

Popstars-karsinnoissa on kova kiire odottamaan
Popstars 2 –kisan tuotantoryhmä haluaa selvästi pitää kiinni mielikuvasta, että kykykisan karsintoihin suorastaan jonotetaan, sen verran innokkaasti kokelaita järjestellään muodostelmaan Tampere-talon edustalle. Eletään kaksipäiväisen karsintasession ensihetkiä ja kandidaatit näyttävät jännityksestä huonovointisilta.
Hakijoita valaistaan päivän kulusta, mutta se ei paljon lämmitä. Totuus on, ettei kukaan tiedä, koska oma esiintymisvuoro on, joten aikaa on osattava kuluttaa jollakin tavalla karsintapaikan tiloissa.
Noin 150 ehdokasta jaetaan ryhmiin. Ja sitten alkaa loputon odottelu.
Tuotantoryhmällä on valtava urakka pitää lauma järjestyksessä. Numerolapuin koristeltua karjaa kuljetetaan edestakaisin. Ja välissä odotetaan, taas.
Ensimmäisenä karsintapäivänä paitsi laulatetaan myös haastatellaan hakijat. Rankin poroerottelu tapahtuu illan päätteeksi, kun joukosta putoaa yli puolet pois. Silti on ihmeteltävä, mistä revitään valmiissa TV-sarjassa takuuvarmasti mukana olevat kyyneleet, kun valtaosa tuntuu suhtautuvan karsiutumiseensa varsin tyynesti.
Ei Tuiskua
Helsinkiläinen Eerik Tarnaala imee savuketta Tampere-talon edustalla. On lauantai ja hän voi jo sanoa voittaneensa jotain, sillä hän on pitkästä perjantaipäivästä selvinneiden joukossa.
­- Tuomarit marisivat englanninkielestä ja muutenkin jatkoon pääsy tapahtui niin rimaa hipoen, etten odota ihmeitä tältä päivältä, hän mietti.
Eerik oli valinnut avausbiisikseen hieman kuluneelta tuntuvan Take That –klassikon Back For Goodin. Lauantaina piti vetää jotain kotimaista. Mies ei turhia stressaillut vielä muutamaa tuntia ennen esitystä.
– En ole vielä ihan varma biisistä, mutta sen tiedän, että se on J. Karjalaista tai Samuli Edelmania. Antti Tuiskun vetäminen olisi tässä kohtaa aika banaalia, Eerik naurahtaa.
Oman esiintymisvuoron ajankohdasta ei ollut – kuten näissä kuvioissa on tapana – mitään tietoa. Mutta valittaa ei voi ja paikalla on oltava.
– Perjantaina päivä alkoi aamukymmeneltä ja pääsin tekemään vasta viideltä. Tuomariston eteen mentiin aina viiden ryhmissä siten, että parin tyttöporukan jälkeen pääsi yksi poikasakki.
Good cop, bad cop
Tuomaristo on puhuttanut kaikkien kykyjenetsintäkilpailujen yhteydessä. On sanottu kovan kritiikin murskaavan herkimpien itsetunnon ja palautteen olevan asiatonta.
– Sain ihan kannustavaa palautetta, mutta asiallista kritiikkiäkin. Minusta heidän kuuluukin sanoa tiukasti. Mica Ikosella ja Risto Asikaisella oli mielestäni menossa sellainen good cop-bad cop -roolileikki.
Eerik tuli karsintoihin työporukan ilmoittamana. Hän korostaa, etteivät pelissä ole ura, maine ja kunnia.
– Tekemistä rentouttaa, kun en ole niin hirveästi kiinni tässä. Jos voittaisin tämän kisan, pitäisi miettiä, miten paljon sitä olisi levy-yhtiön muokattavissa. Olen kuitenkin aika omapäinen kaveri, Tarnaala pohtii.
Mutta sitten onkin aika siirtyä jälleen sisälle tärisemään.
Nylon Beatia kirkkoäänellä
Pieneksi kutistunut joukko yrittää pitää henkeä yllä Tampere-talon alakerran kokoustilassa. Kamerat käyvät koko ajan ja tuotantoyhtiö leikkaa väliin aina siinä vaiheessa, kun oma-aloitteinen keskustelu uhkaa tyrehtyä.
Kaikki kandidaatit ovat stailatun näköisiä, hermostuneet naurahdukset täyttävät vaisua tilaa. Poikia katsellessa tulee väistämättä mieleen viime aikoina liikaakin kulutettu metroseksuaali-termi.
Tulee Juhon vuoro lähteä, muut taputtavat raivokkaasti. Sixty9-paitainen tyttö puhuu Barbababoista.
Keltapaitainen tyttö palaa rinkiin. Kaikkia – etenkin kuvausryhmää – kiinnostaa, miten esitys meni.
– Huonosti. Ne sanoi, etteivät tiedä, onks mun ääni tarpeeksi hyvä. Lauloin Nylon Beatin Anna mulle, mutta kuulemma ”kirkkoäänellä”, tyttö harmittelee.
Nyt lähtee Niko. Jotakuta kiinnostaa, millainen tuomariston haastattelu on.
– No multa kysyttiin, miten aion yhdistää urheilun ja musiikin, mutta en edes muista, mitä vastasin, joku muistelee.
Pelottava Risto
Raisiolainen Ella Vainisto odottelee yhä omaa vuoroaan. Hän on häkellyttävän pirteän oloinen, vaikka perjantaipäivä venyi 12-tuntiseksi.
– Perjantai meni hyvin. Pelkäsin vähän etukäteen Ristoa, mutta lopulta koko tuomaristo tykkäsi esityksestä. Vedin Savage Gardenin To The Moon And Backin, koska olen ennenkin esittänyt yhtyeen ohjelmistoa ja se on yksinkertaisesti paras pop-bändi.
Keväällä kirjoittaneella Ellalla on vahva musiikkitausta. Isä ja isoisä ovat molemmat muusikkoja. Tai itse asiassa pelimanneja.
– Tykkään siitä meiningistä, harrastan myös tanhua, tyttö kertoo.
Vainisto on kykykisakonkari. Plakkarissa ovat jo Teinitähti-kilpailun kolmas sija ja Golden Stars –skaban semifinaalipaikka, molemmat viime vuodelta. Eikä Popstars ole tuoreen ylioppilaan ainoa karsintapaikka, Ella on käynyt kevään aikana myös konservatorion ja musiikkiopiston pääsykokeissa.
– Ei tämä tunnu enää niiden jälkeen pahalta, hän nauraa.
Sanat hukassa
Ella Vainisto iloitsee. Hän on niiden yhdentoista joukossa, jotka ovat selviytyneet Tampereen karsinnan viimeiseen vaiheeseen. Nyt testataan ryhmätyötaitoja, joukko on jaettu kolmeen ryhmään, joista kukin valmistaa tuomaristolle esityksen. Ja kun Popstars-kisassa ollaan, aikaa ei ole annettu kuin kaksi tuntia.
Neljästä pojasta koostuva ryhmä treenaa omaa biisiään. ”Enää hetken luonas olla saan” –säe soi kauniisti Tampere-talon eteisaulassa. Toinen tyttöryhmistä odottaa vuoroaan. Tuuleksi taivaanrantaan –biisi on hiottu mukiinmenevään kuntoon. Tuomaristo pysyttelee näkymättömissä, kuten koko karsintojen ajan. Heitä ei kohtaa kuin niissä kaikkein kamalimmissa tilanteissa, eli koelaulussa ja tulosten julkistamisen yhteydessä.
Pojat hermoilevat. Punaverkkatakkinen tuskailee sanojen kanssa.
– Mä en oikeesti muista…perkele!, häneltä pääsee.
Ellan ryhmä esitti oman version Poplaulajan vapaapäivästä. Se meni jälleen hyvin, tuomaristo oli kehunut humoristista otetta. Mutta enempää ei Ella, eikä kukaan muukaan tiedä. Turun, Tampereen ja Helsingin karsintojen parhaimmistosta valitaan lopullinen joukko, joka lähtee Popstars-leirille. Mutta sen ajankohtaa ja sisältöä ei taida tietää vielä Asikaisen Ristokaan.
Kuin loputtoman pitkältä tuntuvan karsintasession kruunuksi kuvausryhmää lähestyy määrätietoisesti hoippuva polttariseurue.
­- Mä olen Juuso, judopukuun sonnustautunut päähenkilö esittäytyy.
– Täälläkö saa laulaa?
Iso paha susi ja sen kaverit
Kun jutustelee leppoisia pahamaineisen tuottajan Risto Asikaisen kanssa, ei voi olla ajattelematta, onko ”Judge-Asikainen” vain miehen vetämä rooli.
– Ei tuomaristo ole ottanut mitään roolia, olemme neljä erilaista ihmistä ja esiinnymme omana itsenämme. Kyllä Antti ja Miakin ovat aika suorasanaisia, Asikainen kuittaa viitaten tuomaristoon kuuluviin Antti Isokankaaseen ja Mia Saloon.
Millekään pehmolinjalle kaarti ei ole ryhtynyt. Se käy selväksi, kun Asikainen vastaa tuttuun tapaan kysymykseen hakijoiden tasosta.
– No ei siinä keskimäärin hurraamista ollut. Turussa oli hyviä poikia, Tampereella tyttöjä, mutta kaiken kaikkiaan olisin odottanut enemmän hakijoita. Suomi on ilmeisesti sen verran pieni ja laulukilpailuilla kyllästetty maa, ettei kiinnostusta löydy enempää.
Tuottaja sanoo, ettei karsintojen tässä vaiheessa ole haettu mitään tiettyä bändimallia, vaan yksinkertaisesti lahjakkaita ihmisiä.
– Omia suosikkeja on totta kai, mutta vasta leirillä punnitaan yhteistyö- ja paineensietokyky. Viimeksi siinä vaiheessa putoili ennakkosuosikkeja, Asikainen muistuttaa.
Mitä naurat?
Tuomariston neljäs jäsen on edesmenneestä XL5-poikabändistä tuttu Mica Ikonen. Hän suhtautuu pestiinsä innostuneesti, vaikkei se helppo ole ollutkaan.
– Esiintymistilanne on niin herkkä, että tulee väärinkäsityksiä. Eräskin tyttö oli selvästi hermostunut ja kun yritin hymyillä hänelle rohkaisevasti, hän sanoi, että ”säkin vaan naurat siinä”, Mica havainnollistaa.
Hän on hieman Asikaista pehmeämpi arvioidessaan hakijoiden tasoa.
– Risto marisi, että viimeksi oli parempia, mutta kyllä nytkin on mukana loistavia tyyppejä. Jotkut ovat niin hyviä, että tekisi mieli lopettaa laulaminen. Mutta ei Risto ole ilkeä mies, hän sanoo, jos on sanottavaa.
Mica on sitä mieltä, ettei bändissä voi olla esimerkiksi viittä loistavaa laulajaa, koska taito alkaa silloin syödä itseään.
– Eikä pelkkä hyvä ääni riitä, pitää olla karismaa. Kokonaispakkauksen löytäminen on vaikeaa. On hienoa päästä seuraamaan hakijoiden matkaa. Uskon, että kisa nostaa itseluottamusta ja sen myötä karismakin kasvaa, hän miettii.
Popstars 2 –ohjelma alkaa syksyllä MTV3-kanavalla.
Meira Ruonavaara