Ei ihan heti uskoisi, että sellaiset möläytykset kuin kääk, höh tai jees olisivat sanoja joille löytyy selitys ihan virallisesta suomen kielen sanakirjasta. Nyt kyseiset huudahdussanat ovat kuitenkin löytäneet paikkansa kansien välistä.
Kotimaisten kielten keskuksen sanakirjan uusi painos ilmestyy tänä keväänä, ja siihen on otettu mukaan edellisissä painoksissa varsin vähän nähtyjä huudahdussanoja.

– Me olemme seuranneet sekä kirjoitettuja että puhuttuja lähteitä, joista huudahdussanoja on haaviin tarttunut, kertoo Kielitoimiston sanakirjan toimittaja Leena Joki Kotimaisten kielten keskuksesta YLE:n haastattelussa.
Uusia kirjaan päässeitä huudahdussanoja ovat mm. hm, hmm, höh, jee, jees, jipii, jippii, niisk, puh, pöh, pöö, wau, viuh, yäk, äh ja kääk.
Esimerkkejä sanojen merkityksistä:
viuh: nopeaa liikettä, viheltävää ääntä tms. kuvaava sana (luonteeltaan sana on arkinen ja esiintyy erityisesti lasten puheessa).
kääk: yllättymistä, säikähtämistä, hätääntymistä tms. kuvaava sana (luonteeltaan sana on arkinen).
Se, että sana pääsee sanakirjaan, ei tarkoita sitä, että sanaa voisi käyttää miten vain.
– Puhujan ja kirjoittajan täytyy ottaa huomioon, miten sanoja käytettään eri tilanteissa ja eri tyylilajeissa. Suurin osa huudahdussanoista onkin merkitty luonteeltaan arkisiksi. Siksi niitä ei voi käyttää missä hyvänsä tilanteessa, muistuttaa Leena Joki.
Huudahdussanoja käytetään nykyään runsaasti muun muassa sähköposteissa, tekstiviesteissä ja sosiaalisessa mediassa. Näin alkujaan puhekieliset sanat ovat päätyneet myös kirjoitettuun kieleen.
Asiasta uutisoi ensimmäisenä YLE Uutiset
 

Aiheet